Aikaa

Olen meinootellu järjestellä tyttärentyttären kastejuhlaa tällä viikolla, mutta lomailu on tuntunut tarpeellisemmalta. Kastepuvun olen pessyt ja silittänyt. Maukkaat mallaslimput ja kaakunpohjat on leivottu. Huomenna haen hallista lohta. Onhan tässä vielä kokonainen päivä aikaa. Eiköhän kaikki järjesty. Juhlanjärjestelijälle tulee joka tapauksessa lopuksi vähän kiire, ja kaikkein tärkeintä on säilyttää iloinen mieli. 

Aika ei kulje tasaisesti vaan kulku kiihtyy vuosi vuodelta. Tein mielestäni juuri muutama viikko sitten vuoden 2013 veroilmoituksen ja taas saisi tehdä. Eli vuosi kuluu nykyään muutamassa viikossa. Ymmärrän hyvin että Herran edessä tuhat vuotta on kuin yksi päivä.

Runeberginpäivän kunniaksi julkaisin tänään Facebookissa Runebergin aamuvirren. Se on kaunis ja puhutteleva:

Yö synkkä on jo hälvennyt
ja valo varjot voittaa. 

Suo, Herra, että meille nyt

myös uusi armo koittaa (VK 541:1).

Rakkain aamuvirteni ja usein myös iltaisin hyräilemäni virsi on kuitenkin Isak Ervastin kirjoittama ja Elias Lönnrotin uudistama virsi, jossa on lämmin ja kaunis Armas Maasalon sävel:

Mä kaiken, Jeesus armias
taas suljen armohuomahas

niin ruumiini kuin sieluni
ja kotini ja perheeni
myös lähimmäiset, ystävät

ja päivän työt ja tehtävät.

Mua, Jeesus, auta valvomaan

ja tätä aina muistamaan:

on lyhyt ihmiselämä

ja iäisyys on edessä. 

Jo askel riittää siirtämään

tulevaan, toiseen elämään (VK 538:2,4).

Se on tässä talossa koettu ja opittu, että koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.