Lihapiirakka

Olin nuorena Englannissa farmilla töissä. Lauleskelin Paljon on kärsitty vilua ja nälkää - kun ajelin peltotöissä jollain tilan viidestä traktorista tai selvittelin hukkakaurapesäkkeitä syysohrasta ja vehnästä. Työtä riitti, sillä peltoa oli satoja hehtaareita. Syysohran hukkikset olivat syyslajiketta nekin, kasvoivat vahvoina ryppäinä.

Se oli Englannin kolein ja sateisin kesä sataan vuoteen, ja tuli kyynel silmään, kun pikkusisko kirjoitti kirjeessä että Suomessa oli vuosisadan kuumin kesä. Ruokapuolikin siellä oli sen verran heikkoa, että laihduin monta kiloa ja painoin silloin 25 kg vähemmän kuin nyt. 

Tänään kohtasin seurakuntalaisia mm. Vuorikodin ehtoollishartaudessa ja illan rippikoulukonsertissa. Vanhukset olivat ystävällisiä ja pari heistä tarttui kirkkokahveilla käteeni kiinni hyvin lujasti. Heillä oli asiaa, lämpimiä sanoja. Sanoin yhdessä kahvipöydässä, että vaikka tuli tuosta paastonajasta puhuttua, niin kyllä te saatte käyttää voita ja punaista maitoa, kun vanhempana ruoka imeytyy huonommin. Asiasta vallitsi syvä konsensus.

Illan konsertissa Vaasan kirkko oli täynnä nuoria ja he saivat musiikillisia maistiaisia urkumusiikista, oman seurakunnan housebandin soitosta ja kokeneemman gospelmuusikon esiintymisestä. Katselin riparilaisia kiinnostuneena ja yritin vähän rajoittaa supinaa. He olivat juuri sellaisia kuin nuoret ovat, ei ollut niin helppo keskittyä siihen mitä puhuttiin tai laulettiin, ja kännykkää piti vähän räplätä. Minulle syntyi kuitenkin sellainen vaikutelma, että heidän asenteensa oli ihan myönteinen.

Viivyin Vaasan reissulla lähes kellonympäryksen, jos lasken kotipihasta kotipihaan. Nälkähän siinä tulee! Tupa oli tyhjä kun tulin, mutta jääkaapista löytyi lihapiirakoita. Kuumensin pöytägrillillä yhden, vaikka paastonaika alkoi eilen, ja ruoka imeytyy tällä ikää liiankin hyvin. Pistin väliin sinappia, ketsuppia, juustoa ja salaatinlehtiä. Kyllä maistui!  

Nyt ei ole vilu eikä nälkä, kun on villatakki päällä ja lihapiirakka masussa. Sydämessä kulkee vieläkin lämmin ailahdus, kun on saanut osakseen ystävällisyyttä. Omakin sielu on ravittu, kun on saanut olla Jumalan armon ja rakkauden kohteena.