keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Lepo

Työkin voi olla lepoa, kun on oikea asenne. Tänään oli pitkä päivä, ja jouduin ajelemaan edestakaisin. Mutta nyt kun istun kotona suosikkinojatuolissani, ihmettelen, etten koe itseäni uupuneeksi. Päin vastoin, olen miltei innostunut. 

Illan viimeinen työtehtävä oli osallistua seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden ideointi-iltaan. Siellä oli aika vähän luottamushenkilöitä, eivätkä ideat sen paremmin uuvuttaneet kuin innostaneetkaan. Mutta jotenkin oli hyvä kannustava henki. Siltä pohjalta on hyvä lähteä ajattelemaan työn kehittämistä, kun voidaan todeta, että on jo paljon tehty hyvää työtä. Ei ainakaan toivottomuus valtaa.

Aamupäivällä sain sytykkeitä ensi sunnuntain messuun kanttoreilta, ja pitkin päivää on tullut mieleen ajatuksia pyhän teksteistä. Levännyt mieli antaa tilaa myös luovuudelle. Kerran pappeinkokouksessa oli pitkähkö esitelmä heti lounaan jälkeen. Puheenjohtaja sanoi esitelmän jälkeen, että kun olen teitä tässä katsellut, niin olen ajatellut, että mikään ei ole niin suloisen näköinen kuin nukkuva pappi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti