Tyhjä olo

Söimme tänään aamupalaksi lime-juustokakkua á la Anna ja herkkuleipiä, alkuruuaksi lohikeittoa, pääruuaksi palapaistia ja päiväkahvilla oheisen kinuski-valokki-karpalo-täytekaakun. Mutta nyt on siltikin tyhjä olo, kun kuusi henkeä lähti äsken kohti etelää, yksi on kelkkailemassa ja olemme kahdestaan kotona. Onneksi pian on hiihtoloma ja ainakin Aavan perhe tulee takaisin lakeuksille. 

Saimme tänään toteuttaa unelmiamme. Sain nukuttaa lapsen, vaihtaa vaipan ja puettaa. Jouko taas otti vauvan vatsalleen kun tämä rupesi kitisemään, ja lapsi nukkui siinä onnellisena niin kuin äitinsäkin pienenä.

Olen huomannut, että joskus joku luulee tietävänsä unelmani kysymättä niitä minulta - ja ehkä minäkin luulen joskus tietäväni mitä toinen tavoittelee, vaikkei siitä ole koskaan ollut puhetta. 

Minun unelmiani ovat olleet toimeentulo, ystävyys, rakkaus ja hyvät marjapaikat. Ja yllätyksekseni olen saanut ja saan nauttia näistä elämän suurista lahjoista. Muut noista tavoitteista ovat oikeastaan kovin välttämättömiä, mutta hyvät marjapaikat ovat sitä ekstraa, joka on antanut elämälle paljon makua.

Toki täytyy tulla myös näitä ikävän tyhjiä hetkiä, sillä vain kulkemalla hallan satuttamilla soilla voi oppia iloitsemaan mehukkaasta punaisesta korpihillasta. Vain ikävöimällä rakkaitaan voi oppia iloitsemaan siitä kun saa painaa ihon lapsen pehmeää ihoa vasten täynnä rakkautta. Ja on se niinkin, että vain kokemalla mitä on elää synnin ja pahuuden haavoittamassa maailmassa, voi oppia kaipaamaan Jumalaa ja taivasta.