Kristus Ystävä

Elämän murheissa ja kivuissa on joskus asetuttava olemaan hiljaa ja kuulosteltava mikä pahimmin satuttaa. Ei pääse eteenpäin, ellei kestä katsoa totuutta. Mutta voi jos silloin on aivan yksin!

Kerran eräs asia satutti sanomattoman paljon. Menetin mielen toivon ja valon. Makasin yksin yössä ja kohdistin kaikki moitteet itseeni. Sitten aloin syyttää Jumalaa: Miksi otat näin minulta pois jotain joka on ollut niin tärkeää? Eikö riitä että niin monet rakkaat ovat kuolleet? 

En ollut yksin, vieressä nukkua tuhisteli rakas ihminen. Mutta se läheisinkään ei osaa aina lohduttaa ja täytyyhän hänen joskus nukkua, vaikka toista masentaa. Mutta muistan, että tuossa pimeässä hetkessä vaistosin että siinä vierellä oli Jeesus ja hän sanoi, että tästä eteenpäin kuljetaan yhdessä. Tartuin tuohon ajatukseen enkä ole hellittänyt tuosta kuvasta. Kristus ei ollut siinä kuin Siunaava Kaikkivaltias ikonissa. Hän oli pikemminkin kuin ystävä, jolla on lenkkarit jalassa ja valmiina kulkemaan vierellä.

Välillä hän on vienyt vuorelle ja näyttänyt maisemia kauempana, sytyttänyt toivoa ja unelmia. Välillä olemme kulkeneet iloiten jokilaaksoissa ja metsäniityillä. Kun polku on ollut kateissa ja yö ympärillä on viilentynyt, hän on ollut turva. Olen kokenut myös, että hän on ollut senkin rakkauden takana, jota olen saanut muilta kanssakulkijoilta.