Myötätunto

Nautin tänään herkullisen hotelliaamupalan. Olin Jyväskylässä jumalanpalveluspäivillä. Oli mukava reissu täynnä merkittäviä piristäviä kohtaamisia, hyviä alustuksia ja kanavia. Mutta aamupalalla istuin yksin pienessä pöydässä. Kahvi tarjoiltiin hienosti pöytiin, mutta jostain syystä kukaan tarjoilija ei huomannut minua, vaikka kaikille vieressä ja lähettyvillä oleville tarjoiltiin heti. Mietin jo surullisena johtuuko se siitä ettei pöydässä ollut yhtään miestä! Ehdin syödä lautaselliseni ennen kuin  tarjoilija huomasi kysyä otanko kahvia tai teetä, vaaleaa vai tummaa paahtoa jne.

Lähdin hakemaan jotain pientä makeaa kahvin kanssa, mutta kun palasin pöytääni, viereisen pöydän ihmiset sanoivat, että toinen tarjoilija toi minulle kannullisen kahvia ja toinen vei kannun heti pois kun kai luuli että asiakas on jo poistunut. Odottelin josko saisin uuden kontaktin tarjoilijaan, mutta vaikka joku hyöri jälleen viereisessä pöydässä, hän ei kuullut kutsuani. Selkäni kipeytyi eilen ja liikkumiseni oli vaivalloista, joten olin todella pettynyt.

Täytyi lähteä itse etsimään kupin kanssa kahvia. Törmäsin tarjoilijaan. Hän oli todella pahoillaan ja halusi tuoda kahvin minulle. Hän pahoitteli vilpittömästi huomaamattomuutta ja kosketti minua niin ystävällisesti ja myötätuntoisesti että tuli miltei itku. Sitten hän toi vielä minulle ystävänpäivämakeisia anteeksipyynnöksi. Hän oli niin vilpitön! Olin myyty! 

Voi kun meillä olisi aina tällaista. Joskus pahoitamme toistemme mielen. Joskus emme huomaa, joskus emme osaa tehdä oikeita asioita tai sanoa oikeita sanoja oikealla hetkellä. Mutta voi kun osaisimme olla ihmisiä ihmiselle, osoittaa myötätuntoa ja pyytää myös anteeksi silloin kun on anteeksi pyydettävää.