Kun hän käskee, jää sulaa. Hän käskee tuulensa puhaltaa, ja vedet virtaavat. (Ps.147)
Sain maistaa ensin vastatuulta ja sitten myötätuulta. Jos kiertää lenkin, niin yleensä noin on. Joskus tosin tuntuu, että tuuli laantuu juuri silloin kun se puhaltaisi myötäisenä.
Mietin, että elämässä on ollut paljon vastatuulta ja vastoinkäymisiä. Ehkä vika on havaintokyvyssä. Kun myötätuuli puhaltaa, sitä ei aina huomaa. Luulee olevansa itse vahva, vaikka todellisuudessa Luoja ohjaa ja luonto avittaa. Jos oikein pysähtyy ajattelemaan mitä kaikkea vastatuulta voisi olla, niin tulee pelko sydämeen: ehkäpä sellaista onkin edessä. On kuitenkin turvallista elää Jeesuksen kanssa, sillä häntä tuulet ja aallot tottelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti