Oikeus

Tänään messussa pastori Jukka Niemi saarnasi muun muassa, että rakkaus auttaa antamaan anteeksi. Kun toinen rakastaa niin paljon, että pyytää aidosti anteeksi, niin on helpompi antaa. Tai kun rakastaa, niin ehkä ajan kanssa voi antaa vaikeatkin asiat sydämestään anteeksi. 

Olen tässä päätellyt sukkia ja sain valmiiksi kauniin sukkaläjän. Päätellessä muistelin, että taidan vieläkin olla vihainen tokaluokan opettajalleni. Joku tuli välitunnilla sanomaan, että voi kun kurjaa kun isot pojat hakkaavat pienempiä. Juoksin kukkulalle ja näin miten Pitkä kolmosluokkalainen löi pientä ekaluokkalaista poikaa. Minulla oli kaksi isoaveljeä, joiden kanssa olin otellut. Pelotta ryntäsin puolustamaan pientä ja löin Pitkää kämmenellä. Hän vastasi lyömällä nyrkillä kovan koukun vatsaani. Aloin itkeä.

Opettajamme, joka oli välituntivalvojana, tuli paikalle. Yritin nyyhkyttäen kertoa mitä tapahtui, Pitkä puolestaan kertoi että olin tullut lyömään häntä ekana.

Olin niitä tokaluokkalaisia, jotka opiskelivat kolmosluokkalaisten kanssa samalla luokalla. Seuraavan tunnin alussa asia ratkaistiin. Opettaja sanoi että se joka roikkuu kauemmin oven päällä, oli oikeassa ja pulinat pois. Pitkä poika roikkui toisella puolella ovea, minä toisella. Oven terävä reuna painoi kämmeniin. Minun oli pakko luovuttaa. Hyppäsin alas. Pitkä oli siis opettajan mielestä oikeassa ja virnisti minulle. 

Mutta eihän tuo ollut oikeudenmukaista. Opettaja ei paljoa kysellyt, vaan ratkaisi asian niin kuin elämässä usein asiat ratkaistaan: Vahvempi voittaa. Jäljestä päin kun mietin asiaa, herää monia kysymyksiä. 

- Miksi kukaan ei kertonut opettajalle, mitä kukkulalla oikeasti tapahtui? 

- Ehkä siksi, että oppilaat eivät siihen aikaan yleensä kertoneet toisista oppilaista opettajalle mitään. Sitä pidettiin "kantelemisena" ja oli halveksittavaa. 

- Entä miksi minä menin vastaamaan lyöntiin lyönnillä toisen puolesta? 

- Olin hätäinen ja äkkinäinen lapsi.

- Ensimmäistä kertaa tuli nyt 47 vuoden jälkeen mieleen kysymys, olikohan pieni ekaluokkalainen ärsyttänyt kolmosia jotenkin. Ehkä Pitkä ei ollut todellinen Pahis, ehkä hän vain reagoi äkkinäisesti kuten minäkin.

Elämän langanpätkiä Raamatun päällä

Hyvä asia on se, että koskaan en suostunut opettajan ajatukseen, että vahvempi on oikeassa. Se kuka puhuu totta tai kuka toimii oikealla motiivilla, ratkaistaan toisin. Oikeudentuntoani ei ole nujerrettu, vaikka olen monta kertaa joutunut huomaamaan, että elämä on täynnä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Voin luottaa siihen, että Jumala on olemassa ja hän on oikeudenmukainen tuomari. Hän näkee sydämeen. Oikeus voittaa kerran. Sitä odotellessa voin itse tehdä työtä oikeudenmukaisuuden puolesta. Voimavaroja tähän työhön on enemmän, jos en jää vatvomaan vanhoja kaunoja, vaan valitsen tuosta mukavimmat sukat ja kuljen reippaasti eteenpäin avoimin silmin, lämpimin jaloin ja iloisin askelein.