Högforssi

Enpä muista, koska on tullut viimeksi tehtyä tulet vanhaan kunnon Högforssin puuhellaan. Nyt kovalla etelätuulella ei tuvan lämmittämiseen riittänyt kakluunikaan, vaan tarvittiin talon paras lämmönlähde. Eilen ei Aavaa arvannut laittaa vetoisalle tuvanlattialle, mutta nyt tupa on lämmennyt yhdellä kopallisella puita 19 asteesta lähes 22 asteeseen, ja koko muuri on lämmin. Muistelen, että kun lapset olivat pieniä, saatoin koota heidät kylmänä talvipäivänä aamulypsyn jälkeen potalle puuhellan lämpöön.

Muurari on muurannut hellalle mahdottoman hyvän kierron. Ammattimies on ammattimies!  Aamulla mulla oli vain miettimistä, kumpi on kesäpelli ja kumpi talvipelli. Sytytin tulet molemmat pellit auki ja kyllä sen sitten kokeilemalla kohinasta kuuli, kumpi hormi veti suoraan ulos ja kumpi vei kiertoon. Se on niin, että seinän vieressä oleva pelli on talvipelli, vaikka sitä voisi helposti kuvitella kesäpelliksi. Välissä on leivinuuni, sitten on hellan kesäpelli ja kakluunin pelli. Tunsin itseni taas emännäksi, kun sain nämä pelliasiat päässäni järjestykseen. 

Leivinuunilla tai tulikuumalla hellanuunilla saa myös paistettua mehevimmät ja kuohkeimmat pullat!  Laskiaispulliin ei löytynyt vadelmahilloa, mutta valokkihillo oli jos mahdollista vielä parempaa. Vuoden parhaat pullat, ehdottomasti. 

Huomisesta alkaa paastonaika. Tosin papiston paasto alkoi jo kuun alussa, mutta täytyisi tästä lähtien syvennellä paastoa, sillä kiloja on kertynyt viime viikkoinakin lisää. Tavoitteeksi voisin asettaa, että pääsiäisenä olisin kaksi kiloa kevyempi ja kolme kiloa iloisempi kuin nyt. Uskoisin, että ilo tulee siitä, jos voisin toimia muiden hyväksi niin kuin Jesajan kirjan 58 luvussa kehotetaan. Jos voisin olla kuin vanha kunnon Högforssi tässä kylmässä maailmassa!

Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi.

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.” Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. (Jes. 58:5-10.)