Ilo

Miten totta se onkaan, että paistaa se päivä risukasaankin. Ja se, että paremmasta päivästä ei osaa iloita ilman huonompia. Eilen oli surkea päivä, kun kuume nousi ja jouduin varsin sairaana käymään työterveydessä pyytämässä sairauslomaa. Olin aamusella niin huonovointinen että yritin saada jotain huojennusta käyttäen kaikki valitttamisen taitoni, jotka eivät suinkaan ole vähäiset. Onneksi sain siitä huolimatta Vaasan reissulle oman henkilökohtaisen autonkuljettajani mukaan. 

Nukuin koko päivän, mutta tänään jo aamulla tuntui, että tauti on taittunut ja jaksanpa varmaan hyvinkin hoitaa joitain lauantain ja sunnuntain työtehtäviä. Veli opettikin nuorena, että pitää antaa kuumeen nousta, niin elimistö pääsee taudista niskan päälle. Niin siinä nyt saattoi käydä - toivotaan ainakin. Sydänkin on tuntunut jo vähän rauhoittuvan uudesta salpaajasta.

Päivän ilo: Opimme äsken jotain uutta! Uuden oppiminen on aivan riemastuttavaa, varsinkin jos oppiminen ei tapahdu aivan automaattisesti. Voittajafiilis, kerta kaikkiaan.

Viime vuonna jo yritin lähettää maatalouden veroilmoituksen sähköisesti, mutta onnistuin siinä vain osittain eli täytin netissä arvonlisäilmoituksen ja energiatuotteiden valmisteveron palautushakemuksen. Sähköisten tiedostojen luominen kirjanpito-ohjelmalla ei kuitenkaan ottanut sujuakseen, joten lähetin maatalouden ja metsätalouden lomakkeet paperiversioina. Pahaksi onneksi tulostin oli tulostanut 2A-lomakkeen nelossivulle tyhjät ruudut, minkä verokarhu kertoi kun syksyllä kyselin mielestäni vähän oudosta verotuspäätöksestä. Luottamukseni myös manuaaliversioon kärsi takapakkia. 

Niinpä nyt päätin ottaa härkää sarvista. Isännän kanssa yhdessä istuttiin iltapäivällä alas ja vaikka välillä meinasi usko loppua, niin kaikesta päättäen kilotavut liikkuivat verottajalle mallikkaasti.

Hankauskohdat selvitettiin kun lyötiin kaksi varsin viisasta päätä yhteen niin että kolahti. Kun tunnistautuminen tapahtui henkilönä, niin myös ilmoitus piti jättää henkilötunnuksella eikä ly-tunnuksella varustettuna. Tarkastuspainikkeen takaa tuli myös huomautus, että hankintatyön tekijän hetu oli väärä, sillä olin kirjoittanut isännän hetuun vahingossa oman loppuosani, joka on lähes sama. Ja kausiveroilmoituksen muuntaminen vaadittavaan muotoon vaati meiltä aika paljon mielikuvitusta, sillä kirjanpito-ohjelma oli tuossa kohtaa varsin epähavainnollinen.  

Tämä ei nyt varmaan kaikkia lukijoita kiinnostanut. Mutta Naskalissa palaa takkatuli iloisesti ja isäntä on pistänyt itselleen saunan lämpiämään ja hakenut rinsessalleen prinsessakaakkua ja salaattiannokset. On nimittäin vanha perinne, että kun veroilmoitus on jätetty niin sitä juhlistetaan syömällä jotain hyvää.

Tässä iässä joskus niin tökkii, kun kaikki muuttuu ja pitää koko ajan oppia uutta. Mutta tuo pakko taitaakin olla suuri kiitoksen aihe, sillä oivaltamisesta ja onnistumisesta syntyy niin suuri ilo.