Perintö

Kohtasin tänään ihmisiä, jotka olivat saaneet arvokkaan perinnön: Itseluottamusta, lämmintä vahvuutta, hyviä elämänarvoja, silmää toiselle ihmiselle, kyvyn eläytyä toisen asemaan, kuunnella ja kannustaa sitä mikä toisessa on hyvää. Tulin heidän kanssaan keskustellessa tosi iloiseksi elämästä kokonaisuudessaan.

Joskus nuorempana olin hyvin kriittinen omaa perintöäni kohtaan, mutta tämä työ on opettanut näkemään, miten paljon hyvää on itsekin saanut periä. Vanhempani ovat osanneet katsoa asioita monelta kannalta, he ovat nähneet arvonsa ja antaneet sen toisillekin. Muistan, miten esimerkiksi äitini puhui joskus hyvin ymmärtäväisesti heistä, joiden katsantokanta politiikassa tai uskonnossa oli erilainen.

Isä taas on sietänyt epäonnistumisia, ei tarvinnut pelätä, jos jotain meni vahingossa rikki, tai jos hiihtokilpailuissa ei onnistunut. Olen jo lapsena saanut nähdä myös sen, että hän on ollut suora ja reilu. Hän on puhunut edessä päin, ottanut esimerkiksi kokouksissa kantaa silloin kun on ollut mahdollisuus vaikuttaa, sanoa julkisesti ja avoimesti mitä mieltä on. Hän ei halunnut pelata, kampanjoida tai olla jälkiviisas. Hän on aina halunnut luottaa ihmisten kykyyn tehdä itse arvionsa järkiperusteilla pakottamatta. Uskallan sanoa tämän, vaikka hän elää. Yleensä vasta kuolleita kiitetään.

Tästä perinnöstä tahdon pitää iloisena kiinni ja välittää sitä eteenpäin.