Kirje

Kevään aurinko paistoi tänään silmiin. Outo ja kirkas valoilmiö! Oli vaikea ajaa vasten aurinkoa ja vaikea neuloa kun aurinko paistoi kasvoihin. Aurinko on jo sulattanut postilaatikot niin että pääsemme vaivatta käsiksi päivän postiin niin kotona kuin mökillä. 

Sähköpostin lisäksi paperiposti tuntuu yhä tärkeältä. Tänään plarasin ison pinkan ihan tavallista postia: päivän lehdet, aika rytmikardiologille, lasku, ystävänpäiväkortti... 

Luin myös erästä vanhaa kirjettä. Paavali ilmoitti kirjeessään korinttilaisille, ettei hän ala suositella itseään eikä tarvitse suosituskirjettä. Korinttilaiset ovat itse hänen suosituskirjeensä, Kristuksen kirje.  Hän jatkoi jotenkin siihen tapaan, että kun sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, niin kuinka kirkasta onkaan se mikä on pysyvää ja miten valtava toivo meillä onkaan. Kun me katselemme Herran kirkkautta nyt kuin kuvastimesta, me muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen.