Aurinko

Ihana pääsiäisaamun valo herätti aamulla seitsemältä. Ylös nouseminen oli helppoa. Nyppäsin uunin päälle ja laitoin sinne muutaman kilon yrteillä maustettua Keminmaan karitsaa. Aloin kuoria appelsiineja aurinkorahkahyytelöä varten.

Mistään ruokkimisihmeestä ei voi puhua, mutta kyllä 9+1 hengen ruokkiminen vuoden parhaalla aterialla on kohtuullisen vaativa suoritus, vaikka sorttimenttejä ei olekaan kovin montaa. Lampaan suosion salaisuus lienee erityisesti kyntelissä ja salviassa, joita nuoruuden aikainen työtoverini kotitalouskonsulentti Annikki Piirainen neuvoi käyttämään lampaanlihan maustamiseen. Vai onko se kiitosrukous joka saa ruuan maistumaan paremmalta? Yli kolmen kilon viulu hupeni nopeasti, mutta lapapaistista on vielä rippeet jäljellä. 

Nyt on menossa pääsiäismunien etsintä. Piilotin ne eilen kun tulin pääsiäisvalkialta katsomaan vieläkö vauva nukkuu.Suklaamunien piilottaminen oli lapsille niin tärkeää pieninä, että Martta tuli joskus pääsiäislauantain iltana silmät ristissä kysymään joko on pääsiäinen. Ja näyttää tuo traditio olevan vieläkin tärkeä. Parina viime vuonna olen delegoinut muna-asiat, mutta eilen kun olin kauppaan lähdössä, esikoinen kysyi kainosti, piilotathan sä äiti tänä pääsiäisenä suklaamunia.

Aurinko, kukat, pääsiäismunat, tiput ja uusi käsinkosketeltava elämä julistaa: Elämä ja rakkaus voittaa. Kristus on ylösnoussut!