Joskus vuosia sitten esimieheni sanoi, että tällaisessa henkisessä työssä kuuluu olla sen verran väljyyttä, että jäisi aikaa pohdinnalle ja latautumiselle. Aina siihen ei ole tilaisuutta, vaan tuntuu, että työ imee mommasta mehut. Pääsiäistä edeltävä ja sen jälkeinen aika ovat olleet kiireisiä, mutta tänään jää ruumiin lisäksi aikaa myös henkiselle minälle. Katselen kaunista tupaa ja kuuntelen kevään ääniä eli traktorin pörinää: Kylvötyöt ovat alkamassa. Kirja odottaa.
Eilen oli Kirjan ja ruusun päivä, ja olimme traktorikuskin kanssa toisistamme tietämättä hyödyntäneet sitä. Ostin Linda Olssonin uusimman kirjan Kun mustarastas laulaa. Ihastuin vuosi sitten hänen tekstiinsä lainaamani äänikirjan kautta. Traktorikuski sanoi silloin, että ai Olsson, se on hyvä, olen saanut toisen hänen kirjansa Tekniikan Maailman tilaajalahjana. Eilen hän oli ostanut ilmailukirjallisuutta. Molemmat olimme saaneet kylkiäisiksi Kari Hotakaisen kirjan Kantaja. Se tuntuisi sopivan erityisesti minulle, koska takakannen ingressi alkaa sanoilla: Jos työskentelet hautausmaalla, on syytä pitää ajatukset elämässä...
Lapsena en useinkaan malttanut lopettaa kirjaa, kun vanhemmat käskivät sammuttamaan valot. Yritin huijata lukemalla peiton alla taskulampun valossa, mutta jäin kiinni. Nyt elämä on niin täynnä sanoja, että joinakin aikoina tulee luettua hyvin vähän, lähinnä kirkkokäsikirjan viikottaisia tekstiperikooppeja. Toisinaan väsyn myös ajankohtaisiin tapahtumiin: sanomalehti jää kesken ja uutiset ovat auki, mutta kaikuvat kuuroille korville. Joskus ei jaksa kuunnella puheita eikä ihmisten seurakaan oikein maistu.
Henkisyys ja hengellisyyskin voi olla myös sitä, ettei täytä elämää sanoilla. Tulee taas aika, jolloin sanat ruokkivat ja luovat uusia merkityksiä. Traktorimies kantaa kahvia luku- ja kirjoituspaikalleni. Eli minä juon nyt kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti