
Myös kirkkokahviherätys on mielestäni aivan ilmeinen tosiasia. Havaintojeni mukaan seurakuntalaiset viihtyvät entistä paremmin yhdessä ja iloinen porina täyttää tilan. Sellaistahan uskon tulisikin olla, että se tuo ihmisiä yhteen ja synnyttää kiinnostusta vaihtaa kuulumisia. Sehän on jo lähimmäisenrakkautta.
Päivi Räsänen oli kuulemma sanonut jollekin agnostikolle, että usko on Jumalan suuri ihme. Kun kuulin tästä, sanoin, että nyt olen kerrankin Päivin kanssa samaa mieltä. Kertoja sanoi, että tämä teki häneen vaikutuksen. Jos Suomen eturivin kristitty Räsänen sanoo noin, hän nyt odottaa tätä ihmettä.
Minä puolestani uskon, että ihmeiden aika ei ole ohi. Ajattelen myös, että ei sen uskon tarvitse olla niin suuren suuri, jo uskon kaipaaminen on uskoa. Joskus kun on aikansa maannut, sitä tosiaan odottaa, että herätyskello jo soisi. Ja on oikeastaan jo herännyt.
Minä puolestani uskon, että ihmeiden aika ei ole ohi. Ajattelen myös, että ei sen uskon tarvitse olla niin suuren suuri, jo uskon kaipaaminen on uskoa. Joskus kun on aikansa maannut, sitä tosiaan odottaa, että herätyskello jo soisi. Ja on oikeastaan jo herännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti