Varpaat

Huomasin tänään kotiin päin ajellessa, että olen pitkästä aikaa oikein alakuloinen ja näen monet asiat kielteisesti. Kaikki alkoi jo varhain aamulla. Pitkin päivää harmittelin ääneen ja itsekseni monia asioita. Koin myös että joku talloo varpaille. Sitten huomasin ajatella, miten helposti itsekin menen toisen tontille ja alkoi harmittamaan tällainen herkkävarpaisuus ja herkkävarpaisuuden pelko. Sehän vie voimia, jos pitää asian sijasta ajatella varpaita.

Tasa-arvoiset varpaat

Herkkävarpaisuuteen on kyllä mielestäni yksi hyvä vastamyrkky: puhuminen. Puhutaan riittävästi, ystävällisesti mutta selkeästi. Arvostan selkeyttä, silloin ei mene aikaa eikä voimia sen miettimiseen mitä toinen tarkoitti. Ehkä tämä johtuu siitäkin että puoliso on joskus antanut huvittuneena kiitosta siitä että ajatukseni eivät jää pimentoon. On myös puhuttava ajoissa ennen kuin varpaat tulehtuvat ja paisuvat. Siksi kohtaamisille pitää olla aikaa ja voimia. 

Näin koko pääsiäisvapaan ajan tietynlaisia työunia. Meillä on ollut koko talven vajausta työntekijöissä, jokunen virka täyttämättä ja paljon virkavapaita. Huhtikuulla on myös monella vielä pitämättömiä vuosilomia. Työtä riittää, mutta toisaalta totesimme tänään, että on se siunattu asia kun meitä vielä tarvitaan. Se kertoo siitä, että seurakuntalaiset arvostavat kirkkoa.

Silloin kun hoidin karjaa, saatoin joskus käydä monta kertaa yössä katsomassa jotain poikivaa tai sairasta lehmää. Se oli raskasta, mutta siihen oli myös vahva motivaatio: rakkaus eläimiin ja oma toimeentulo. Motivaatiota täytyy joskus haeskella muualtakin kuin Raamatusta ja sähköisestä kalenterista. Silti kenkinä jaloissa voi olla alttius rauhan evankeliumille.