Haikeus

Pääsiäisviikko on alkanut eli tulevalla viikolla saadaan lauleskella, että Pääsiäinen jatkua saa. Monet kyllä sanovat jo hiljaista viikkoa pääsiäisviikoksi, mutta uskokaa pois. Luterilaisen kirkon vuoden suurin juhla jatkuu helatorstaihin asti. Ei siis anneta pääsiäisen iloa esimerkiksi ortodoksien yksinomaisuudeksi, vaikka tiedotusvälineet mieluusti niin tekisivätkin.

Toisaalta, ei ilo tule väkisin. Oloni on nyt varsin haikea, kun koko jälkikasvu lähti miltei samalla ovenavauksella. Vain tiskikone hyrrää. Vanha kissakin makoilee kehräämättä. Jos ulkona olisi houkuttelevampi ilma, voisin yrittää piristää itseäni pyörälenkillä. Eilen kävimme silmiä häikäisevän kirkkaassa auringonpaisteessa lykkimässä vaunuja Käyppälänmäellä asti, mutta tänään on ollut aika koleaa.

Ehkä haikeus ja ilo mahtuvat samaan sydämeen. Voi olla ikävä ja kaipaus ja samalla ilo siitä, että on mitä ikävöidä ja kaivata. Voi olla iloa siitä että saa uskoa, ja samalla haikeus kun ei voi nähdä ja elää todeksi Jumalan säteilevää kirkkautta. Omistan jotain, joka ei ole vielä tullut täydeksi.