Mustarastas

On ollut riemullista päästä ahnaasti kiinni taiteeseen. Luin lähes yhtä soittoa pieniä imeytymispausseja pitäen Linda Olssonin kirjan Kun mustarastas laulaa. Se kosketti minua syvästi, sillä olen joskus haavoittunut niin että olen tahtonut sulkea itseni elämän ulkopuolelle. Samaistuin kirjan yksinäisiin ihmisiin, jotka löytävät toivoa. Naapurit hellävaraisesti raottavat toistensa ovea ja suostuvat olemaan toisilleen ihmisiä, ottamaan vastaan rakkautta.

Kuvan lähde Wikimedia Commons

Iltapäivällä olin Vaasan kaupunginteatterissa katsomassa Ylioppilasteatteri Rampin toteuttaman Fundamentalisti-näytelmän. Näytelmän on kirjoittanut Juha Jokela ja sen oli ohjannut Ami Kuula. Näytelmän jälkeen oli keskustelutilaisuus, mihin oli kutsuttu teologit paikalle ja olimme siellä yhteiskuntatyön pastori Eva Thölixin kanssa. Huomasin, että meissä kaikissa asuu pieni fundamentalisti ja sen myöntäminen voisi avata aitoa yhteyttä ihmisten välille. Enemmän kuin totuutta tarvitsemme rakkautta.

Itse näytelmän olen nähnyt jo vuosia sitten, ja toivoin, ettei fundamentalismin tarkastelu jäisi vain uskonnollisen fundamentalismin syyttelyyn. Paikalla olleet nuoret keskustelijat olivatkin havainneet vallankäytön tematiikan, joka läpäisi koko esityksen. Uskon totuudet kyseenalaistava liberaali voi yrittää manipuloida uskovaa ja uskova voi käyttää hengellistä väkivaltaa toista kohtaan vaikkakin hyvässä tarkoituksessa.

En ole koskaan kuvitellut omistavani ehdotonta totuutta. Se mitä lausun Jumalasta on kuitenkin ihmissanoja. En näe Raamatun olevan ylhäältä ladeltu totuuslauselmien kokoelma. Silti samastuin tänään enemmän naiseen, joka koki löytäneensä rauhan ja ilon Jumalassa. Tuntui pahalta nähdä, miten hänen uskonsa ja luottamuksensa murrettiin jälleen, eikä se ollut ensimmäinen kerta elämässä.

Tunnen näytelmän molemmat tyypit, tunnevaltaisen uskovaisen ja tieteen vangiksi jäävän epäilijän, joka ajattelee olevansa luomassa kirkon uutta agendaa. Tänään koin jopa velvollisuudekseni olla molempien rinnalla. Elämä ja Jumala pitävät usein huolta siitä, että uskova joutuu kasvun tielle ja järkeensä luottava saa pettyä itseensä.

Oppisinpa rakastamaan samalla tavalla kuin Jeesus. Hän kysyi aina ensin mitä sinä haluat. Siitä syntyi aito kohtaaminen ja se synnytti luottamusta. Mustarastas laulaa siellä, missä yksinäisyys murtuu keskinäiseen jakamiseen.