Väsymys

Joskus kymmeniä vuosia sitten yritin kertoa, että ei tarvitse tuntea syyllisyyttä omista tunteistaan. Olen monta kertaa mielessäni palannut tuohon keskusteluun ja iloinnut siitä, että olin oikeassa, vaikka olin niin nuori. Jatkoin varmaan, että jos tunteet saavat sinut tekemään jotain väärää, tai jos annat katkeruuden tehdä pesän sydämeesi, niin asia voi olla eri, mutta tunteet sinänsä ovat oikein.

Joudun silti koko ajan myös itse opettelemaan sitä, että en röykkyytä itseäni erilaisista asioista. Saan tuntea tuntehin ja olla sellainen persoona kuin olen. Ei tarvitse yrittää olla joku toinen ja toisenlainen. On myös hyväksyttävä se, etten ole aina parhaimmillani, en aina onnistu, en aina löydä oikeita sanoja tai oikeaa äänensävyä. Joskus joudun tekemään työtä, vaikka sydän ei ehdi mukaan. Saan väsyä eri asioista, kuten paljosta työstä, monista sanoista, erilaisten tunteiden läpikäymisestä, epätietoisuudesta, ihmisten kohtaamisista. 

Tänään olen väsynyt. On hyvä, että sain tulla kotiin eikä tarvitse jaksaa puhua Jumalasta ennen huomisaamua. Ei tarvitse jaksaa edes puhua hänelle. Hän puhuu kun hänellä on asiaa. Hän ei puhu koskaan pitkiä epäselviä jaarituksia, vaan osoittaa, mistä sydän löytää rauhan ja väsynyt voimia. Ja mihin saa laskea ne taakat, jotka oikeasti painavat.