Jumala näkee meidät kuitenkin myös yksilöinä. Hän kaipaa nähdä sinun kasvosi ja minun kasvoni. Hän rakastaa kättensä työtä. Raamatun rakkausrunokirjaa Laulujen laulua on tulkittu vertauskuvallisesti niin, että siinä Jumala puhuu luomalleen kauniille olennolle, Sinulle, näin:
- Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi,
anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen,
ihanat ovat sinun kasvosi. (Laul.2:11-14.)
Jeesuksessa näen Jumalan kärsivät ja rakastavat kasvot. Eikä minun tarvitse menettää kasvojani hänen edessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti