Ave Maria

Olen kuunnellut Marian ilmestyspäivän saarnoja joskus tuntien suurta vierautta. Mariaa on ylistetty hänen nöyryydestään, ja jostain syystä on ollut vaikeuksia samaistua kaimaan. Niinpä en ollut myöskään erityisen innoissani siitä, että saarnavuoro sattui tälle päivälle.

Toisaalta, on ihana viettää juhlaa keskellä paastonaikaa. Messu kaikilla herkuilla: Kuusi kynttilää, valkoinen väri, kunnia ja kiitosvirsi pyhälle kolminaisuudelle, hallelujat ja runsaasti ylistysvirsiä. Vaasan kirkkoon oli kutsuttu erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana 70 vuotta täyttäneitä, ja väkeä oli taas mukavasti, vajaat parisataa henkeä. 

Messua toteuttamassa oli mm. seurakuntamme diakoniatyön harjoittelija, sosionomiopiskelija Ullariikka Rönkkö. Iloitsin siitä miten hienosti hän palveli esirukouksessa. Urkurina toimi tämän kevään abiturientti Jimi Järvinen, joka jatkaa huomenna ylioppilaskirjoituksia ranskan kielen kokeella. Urkutaiteilija tuleekin tarvitsemaan kielitaitoa konsertoidessaan ympäri maailmaa. Näin sanon, sillä Jimi on lahjakas nuori ja toivon hänelle menestystä. 

Messun jälkeen krypta pullisteli väenpaljoudesta, mutta Hietalahden Martat selvisivät kahvituksesta, kolehdinkannosta ja muista messun toimittamiseen liittyvistä tehtävistä ongelmitta. Kun vielä poislähtiessä katselin kirkkopäiväkirjaa, tuli sellainen ajatus, että ehkä meidän seurakunnassa on alkanut jumalanpalvelusvillitys. 

Tunsin viikolla että stressi nousee. Tein töitä minkä jaksoin, mutta näin, että lauantaille kasautuu ylipitkä päivä. Niinpä eilen valmistelin hautajaisia ja kastetta, kiirehdin kappelille, sieltä muistotilaisuuteen, kaksille syntymäpäiville ja kastejuhlaan. Kotiin tultua kävin saunassa ja jatkoin saarnan ja messun valmistelua iltayhteentoista saakka. Minulla oli aloittaessani ajatus saarnan rakenteesta ja pidin siitä kiinni, vaikka näin että kaiken tiivistämisenkin jälkeen saarnasta tuli kolme minuuttia tavallista pidempi. Innostuin niin paljon että haaveilin että puhuisin Mariasta joskus pidempäänkin vaikkapa raamattutunnilla tai naistenpäivässä.

Hellyyden Jumalanäidin ikonista

Aamulla herätessä ajattelin että se on surkea saarna ja sekoittaa kaikki evankelistat keskenään.  Mutta kun luin sen toimistolla ääneen ennen kirkkoon menoa, tulin siihen tulokseen, että voin sen rohkeasti puhua. Olin vihdoin löytänyt Marian elämästä jotain johon ainakin itse saatoin liittyä. Minulle on tärkeää, että Jeesuksen äiti oli ihminen ja hänellä oli sellaisia murheita kuin meillä äideillä ja vanhemmilla on. Tallensin saarnan tuonne puheitten sivulle. 

Ajattelen, että Jumalansynnyttäjän ei tarvinnut olla tahraton ja virheetön. Hän sai armon tulla siksi miksi tuli. Minun on helppo kuvitella, että hän ei poikansa ristin juurella mitenkään voinut ymmärtää ja hyväksyä Jumalan tarkoituksia. Hän tunsi suurta tuskaa ja saattoi kapinoida meidän muiden äitien tavoin.

Jotkut onnittelivat minua tänään nimipäivästä. Maarian ja Marian nimipäivä on kuitenkin heinä-Maariana, Marian käyntipäivänä eli 2. heinäkuuta. Sinä päivänä voimme vielä mielessämme palata tämän päivän evankeliumitekstiin, Marian kiitosvirteen, jonka hän lausui käydessään vieraisilla sukulaisensa Elisabetin luona. Koska silloin ei vietetä pyhää, kirkoissamme luetaan Marian ilmestymispäivänä vuorovuosina evankeliumi siitä miten Gabriel ilmestyy Marialle, evankeliumi Marian ja Elisabetin kohtaamisesta tai Marian ylistysvirsi.