Varjelus

Olen selviytynyt viikosta ilman armastani, vaikka tiukkaa on tehnyt. On ollut myös varjelusta mukana. Melkein voisi sanoa, niin kuin Rölli-peikko, että eilen kun mä kävin kaupassa, multa unohtui muistilista - on elämä niin vaarallista.

Kiireissäni olen unohdellut asioita tavallista enemmän. Kaikkia unohduksia en onneksi muista. Ainakin unohdin albalaukkuni erääseen kastekotiin ja kalenterin kotiin. En meinannut muistaa putsata lämpökeskuksen palopäätä tuhkasta. Jätin autoni epähuomiossa parkkiin erään talon portin eteen. En tunnistanut paria henkilöä, jotka olisi pitänyt muistaa. Meinasin unohtaa virsikirjat ja hattuni johonkin. Pahin oli, että yhtenä päivänä olin unohtanut silitysraudan päälle koko päiväksi, kun aamulla lähtiessä pikapikaa silitin liinan kotiehtoollista varten. Oli kiitosrukouksen paikka, kun tulin illalla kotiin ja kuulin miten rauta naksui paikallaan. Ikävämpi olisi tulla kotiin, jota ei enää ole.

Sen, miten paljon toinen tekee, huomaa vasta sitten, kun hän pitää lomaa. Samalla tavalla pääosa enkelien varjeluksesta taitaa mennä meiltä huomaamatta ohi. Havahdumme paremmin niihin tapahtumiin, joissa enkelit eivät varjelleet. Jumalan huolenpito on jotain sellaista, jota en juurikaan huomaa enkä ymmärrä enkä osaa häntä kyllin kiittää.