tiistai 10. maaliskuuta 2015

Varas

Nykyään joutuu ajattelemaan jos ei nyt kidnappaajia niin varkaita. Naapuripitäjän lotta Maija Kitinoja oli presidentin kutsusta itsenäisyyspäivävastaanotolla, ja koska asia oli esillä eri tiedotusvälineissä, hänen kotinsa ryöstettiin sillä aikaa. Onneksi Sami Lapiolahti pani toimeen syntymäpäiväkeräyksen, jolla voitiin osoittaa myötätuntoa. Mikään ei kuitenkaan korvaa niitä esineitä, joilla on suuri tunnearvo.

Luulenpa että useimmilla on kodissaan esineitä, joiden tunnearvo ylittää markkina-arvon kirkkaasti. Niin minullakin. Eikä tunnearvoa voi vakuuttaa. Olenkin useimmiten jättänyt paljastamatta FB:ssä tai blogissa, jos koiramme on poissa kotoa. 

Tänään on ollut viimeinen lomapäivä ja olen huomannut, että kodissani asuu varas, joka varastaa minulta paljon aikaa. Se on tämä läppäri. Blogitekstin kirjoittaminen on suhteellisen nopea toimitus, ja koen sen jollain tapaa hyödylliseksikin. Mutta muuhun nettisurffailuun käyttämäni aika on tänään(kin) ollut suhteeton. 

Aamulla huomasin Kotimaa pro:sta uutisen, jota eilisen puhelinsoiton tähden osasin vähän odottaa: Blogini on valittu Kotimaan pro blogi -finalistien joukkoon. Kerroin asiasta heti FB:ssä. Sitten on täytynyt pitkin päivää käydä paitsi tykkäämässä eri asioista, myös katsomassa onko tullut tykkäyksiä. Olen narsistisesti seurannut myös tarkkaan blogini lukijamääriä ja selaillut nettiuutisia. Sähköinen media voi oikeasti varastaa joskus liikaa aikaa ja läsnäoloa.

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi (Matt.6:21). Toivoisin, että sydämeni ei olisi kiinnittynyt saamaani huomioon tai siihen mielihyvään mitä saan läppärin sormeilusta. Toivon, että sydämeni olisi rakkaitten ihmisten ja Jumalan luona. Jumalassa löydän levon, ja ihmisille voin olla ihminen. 
Paapan piparkakku
Edellä olevan johdannoksi Jeesus sanoi: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan, ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan, eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.(Matt. 6:19-20.) Näillä sanoillaan hän varoitti kiintymästä liiaksi siihen, mikä on katoavaa. Suurin aarteemme on rakkaus, ja se on Jumalassa ja niissä olennoissa, jotka hän loi kuvakseen.

Aloitin esineiden tunnearvosta. Onko se siis kiintymistä väärään mammonaan? Paappani sanoi hyllykaapin äärellä, että hän on lapsesta asti katsellut tuota piparkakkua ja se on hänelle rakas. Itse näen tuossa kukan tai auringon, mutta minullekin se on rakas. Tunnearvossa on ehkä jotain muuta kuin ahneutta, omia muistoja ja juuria. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti