Jälleen pari lisämotivaatiota yrittää hillitä napostelua ja lisätä liikuntaa. Ensinnäkin uudehko autonrengas räjähti allani moottoritiellä. Oikea takarengas, mutta kuitenkin mietin voisiko se johtua kuskin koosta. Toiseksi tunsin oloni mommaaseksi, kun kapusin hinausauton kyytiin ja sieltä pois. Rengasvalmistajan Hakkaturva osoittautui oivalliseksi. Jos tulee rengasrikko niin auto (tai vähintään rengas) hinataan tiepalvelun toimesta lähimpään valtuutettuun rengasliikkeeseen ja vaihdetaan ilmaiseksi uusi rengas rikkoutuneen tilalle. Hinauspalvelu oli erityisen nopea ja ystävällinen eikä rengasliikkeessäkään kyselty kuskin painoa eikä oikeastaan mitään muutakaan.
Minulla on ollut tähänkin asti niin hyvä palvelu, ettei ole tarvinnut vaihtaa yhtään kesä- tai talvirengasta, käsirenkaita ja muuta sen sellaista olen saattanut vaihtaakin joskus. Vaikka aika ajoin kiinnostuneena kyselen, mihin kohtaan tunkki laitetaan ja miten ja kuinkas sitten, niin eihän sitä opi ellei itse tee. Sitä paitsi ei se nyt ole niin helppoa pyhävaatteet päällä ja nivelrikkoisilla polvilla.
Lounaan jälkeen ajattelin, että minun pitäisi kasvaa. Olin tullut ruokapöydässä muistelleeksi pikkumaisesti jotain vanhaa asiaa. Tarinan pointti oli olevinaan jossain muussa kuin siinä kielteisessä mitä tulin kertoneeksi. Kun kuitenkin taustalla oli vuosien takainen loukkaantumisen tunne niin jäin miettimään, että voisin yrittää kasvaa siihen suuntaan että jättäisin vanhat kaivelematta. Vaikkei kukaan edes tökkäisi tikulla silmään rangaistukseksi, niin ihan oman elämäni tähden. Henkinen kasvu ja fyysinen keveneminen saisivat siis kulkea käsi kädessä.
Kotiin tultua päätinkin lähteä pyörälenkille. Otin kuitenkin koiran mukaan hidastamaan vauhtia. Se kun ihmettelee kevään ja koiraitten tuoksuja kaikissa risteyksissä ja myös monien tolppien kohdalla. Jäi siis aikaa katsella ympärilleen. Luonnossa alkaa olla jo kevään värejä. Rukiinoraat vihertävät. Vaalenneet kynnösharjat ovat täynnä kasvukauden odotusta. Onkohan luonnossa mitään, mikä kasvaa ja pienenee yhtä aikaa?
Ohho! Renkaan räjähtäminen kovassa vauhdissa on yksi niistä asioista, joita en ikinä halua joutua kokemaan. Siinä voi elämä vilistää silmien edestä.
VastaaPoistaTotta! En tullut kirjoittaneeksi miten säikähdin. Onneksi vauhti ei ollut kova, vaikka olin juuri ohittamassa rekkaa moottoritien alkupäässä. Olin kyllä kiitollinen, ettei ollut liukasta ja sain auton hallitusti tien sivuun!
VastaaPoista