Ovatko valheiden puhujat joutuneet kenties valheiden uhriksi? Ehkä niinkin voi käydä, että elämän kohtaloissa kovettuu ja päättelee että tähän peliin on mentävä mukaan, jos mielii selvitä elämästä ja saavuttaa tavoitteitaan. Mielen syövereistä saattaa myös hiipiä jesuiittamainen ajatus, että Tarkoitus pyhittää keinot.
Mutta voi käydä myös päinvastoin: Pettymys aiheuttaa terveen vastareaktion. Muistan kun äitini odotti kesävauvaa, pikkusiskoani Suvi-Päivikkiä. Olin lähes kahdeksan ikäinen. Äiti oli huolissaan ettei jaksa mahansa kanssa poimia mansikoita ja tuli luvanneeksi, että saat kesällä 20 penniä jokaisesta litrasta jonka poimit. Sehän oli valtava raha, salmiakkiaskin verran. Oli hyvä mansikkavuosi, noukin ahkerasti koko kesän ja merkkasin litrat ylös. Mutta kun rohkenin pyytää tilitystä, äiti vastasi: Höpsistä, en minä mitään sellaista ole luvannut! Ja se siitä sitten. - Päätin että jos minusta tulee joskus äiti, yritän pitää sen minkä lapsilleni lupaan. Olen tuon päätökseni muistanut ja yrittänyt parhaani. Toki olen voinut jonkun lupauksistani unohtaa.
Nappo |
Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Mutta entä jos annetaan kauhalla? Jumala rakastaa totuutta eikä halveksi väärin tehnyttä, vaan jakaa armoaan ylenpalttisesti. Niinpä ainoastaan totuus todella tekee meidät vapaiksi! Kun pysyn totuudessa, minulla voi olla myös jotain jaettavaa ja se jos mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti