Pimeässä hohtaa

Miten kerron sen niin että se jää mieleen? Pääsiäisen alla vieraillaan mm. päiväkodeissa, palvelutaloissa ja sairaaloissa kertomassa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisestä. Seurakuntamme lapsityöllä on aina hyviä ideoita sanoman havainnollistamiseksi - jos huomaa kysyä. Monena vuonna on käynyt niin, että en ole osannut katsoa kalenteria ajoissa ja ensimmäinen lasten pääsiäishartaus on päässyt yllättämään. Silloin on täytynyt miettiä, onko minulla itselläni joku esine, jonka voisin ottaa mukaan. 

Yhtenä vuonna muistin, miten innoissaan tyttöseni pieninä olivat pimeässä hohtavista paidoistaan. He sulkeutuivat vaatehuoneen pimeyteen ihmettelemään säteileviä kissoja. Niinpä otin päiväkotivierailuille mukaan pimeässä hohtavan ristin. Se herätti mielenkiintoa. Eräs poika kysyi innoissaan, voidaanko katsoa sitä pimeässä. Valitettavasti se ei ollut mahdollista. Ristiinnaulitun valo jäi siis uskon varaan. 

Mommani veli Uuno Kahra, joka toimi mm. Jurvan kirkkoherrana 1940-luvun lopulla, valmistutti näitä ristejä. Muistan hänet hämärästi, olin koululainen kun me suvun nuoret lauloimme hänen hautajaisissaan Nyt kulkee halki korpimaan. Minulla oli ristejä kaksikin, annoin toisen tansanialaiselle pappisseminaarilaiselle, kun ajattelin että Afrikassa on niin pimeät yöt. 

Risti on meillä alkovin seinällä ja öisin kun valvon, saatan katsella sitä. Yleensähän uni pakenee, jos joku asia painaa mieltä, tulevaisuus huolettaa, polvea kolottaa tai sydän lyö häiritsevän kovasti epätahtiin. Kirkkaina päivinä risti helposti unohtuu, mutta korven pimeässä yössä osaan paremmin kohottaa katseeni ristiin ja etsiä apua häneltä, joka on kipujen mies ja sairauden tuttava.  

Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.

Jeesuksen veri puhdistaa
niin tunnon rauhan saan
ja lapsen tietä taivaltaa
taas jaksan uudestaan.

Lämmössä armon auringon
jo linnut visertää,
vaan sitten suvi aina on
kun matka taakse jää.

(Sanat Anna-Maija Raittila)
Vk 498:1,4,5