Pelastuslaitos

Pelastustehtäviin lähdetään kiireesti. Hätäkeskukseen tehdyn hälytyksen perusteella arvioidaan lähteekö paikalle pelastusyksikkö, kolme yksikköä vai peräti komppania. Tämän opin tänään iltapäivällä pelastuslaitoksen edustajalta kun olimme koolla alueemme seurakuntien HeHu-kurssilla. HeHu tarkoittaa henkistä huoltoa, joka antaa kriisiapua lähinnä suuronnettomuuksissa, missä shokissa olevat pelastuneet tarvitsevat fyysisen ensiavun lisäksi muutakin apua ja tukea. Vaasan HeHu-ryhmää on kerran tarvittu tositilanteessa. Harjoituksissa ja koulutuksissa kaikki valmistautuvat lähtöön, mutta toivovat, ettei koskaan enää tarvitsisi lähteä.

Onhan tässä kyllä pari päivää ollut kiirettä pelastustöissä, sillä eräänlainen pelastuslaitoshan tämä meidän laitoskirkoksikin moitittu kirkko on. Sitä en tiedä, kuinka moni on pelastunut, mutta työmme tähtää sekä ajalliseen että iankaikkiseen pelastukseen. Jos tämä perustehtävä on kirkkaana mielessä, niin työ tuntuu vastuulliselta ja tärkeältä.

Ajallinen pelastus voisi olla sitä, että ihminen löytää elämälleen turvan ja kestävän pohjan, kokee että ei ole yksin, vaan on mahdollista löytää yhteys Jumalaan ja lähimmäisiin. Iankaikkinen pelastus on sitä, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa, vaan Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan murtanut sen vallan. Hän on valmistanut jokaiselle ikuisen kodin, ja on itse tie sinne. Se, joka uskoo ja turvautuu Jeesukseen Vapahtajana, ei ikinä kuole.

Arkityöni on paljolti sitä että matkaan lähdetään yhdellä yksiköllä, joko yksin tai kanttorin kanssa. Tämän yksikön vahvistukseksi liittäisin moniin tehtäviin mielelläni joukon seurakuntalaisia, vähän kuin vapaapalokuntalaisia. Ehkä sitä myöten laitosmaisuuskin häviäisi ja jäljelle jäisi vain pelastus.