Taistelu

Sotaveteraani muisteli ja jäin miettimään, miten voitto voi jonkin aikaa näyttäytyä tappiona. Äyräpäässä oli vaikeat hetket kesä-heinäkuussa 1944. Venäläisten suurhyökkäys oli alkanut. Vuoksen etelärannalla JR 7:n II pataljoonan jäännöksistä koostuva joukko puolusti asemiaan. Tulitus oli niin kova, että joku jo sekosi ja ampui pyssyllään umpimähkään niin että olisi voinut osua omiin. Kertoja-veteraani käski hänen heti lähteä pakoon, kun ei hänestä enää ollut hyötyä. Hän piti veljensä kanssa asemat niin kauan kuin saattoi. He juoksivat viimeisinä Vuoksen rantaan.

- Rannassa eräs taistelutoveri huusi voitko sitoa haavani? Sanoin että aikaa on ehkä 15-20 sekuntia ennen kuin vihollinen on tässä. Siinä oli potero ja ajattelimme mennä sinne katsomaan voiko mitään tehdä. Poterossa oli suomalainen upseeri joka ampui sillä hetkellä itseään kaulaan. Lähdimme uimaan Vuoksen yli. Haavoittunut yritti uida, mutta sai osuman alkumatkasta ja hajosi siihen.

- Meitä ammuttiin tykeillä. Pääsimme Vasikkasaareen, mutta olin haavoittunut. Säärestä oli mennyt läpi pitkä raudan kappale. En pystynyt jatkamaan matkaa. Kaksosveli sanoi, ettei lähde ilman minua. Hän huomasi sitten paatin vastarannalla ja lähti uiden hakemaan sitä. Kolme miestä uitti sitten Vuoksen yli paatin jossa makasin. Kun minua kannettiin turvaan, yksi kantajistani sai osuman ja menetti kätensä.

Arabian 1979 seinälautasesta

Ajattelin satojen metrien levyistä vuolasta virtaa, pakokauhua, menetyksiä, haavoittumista. Eikö se tuntunut kauhelta tappiolta? Adolf Ehrnrooth, tuon rykmentin komentaja, jaksoi aina painottaa, että me voitimme Suomelle itsenäisyyden. Vielä nuoruudessani ei oikein uskallettu puhua voitetusta sodasta, kaikki oli liian lähellä. Mutta tänä päivänä tiedämme, miten paljon tuossakin ratkaisevassa taistelussa voitettiin.

Meillä on sunnuntaina vapaat vaalit. On syytä äänestää ja rukoilla Isänmaan puolesta. Rauhan puolesta on syytä taistella, sillä sota on armotonta ja kauheaa. Elämässä on myös muita taisteluita. Uskon taistelutkin ovat tuttuja. Kunpa jaksaisin aina muistaa, että voitto voi näyttäytyä joskus tappiona. 

Se mitä Golgatalla tapahtui, näytti hyvän häviöltä. Kesti aikaa ennen kuin pääsiäisen ilo voitti pelon ja ihmetyksen. Kunpa en sekoaisi ampumaan omia. Kunpa en joutuisi epätoivoon. Kunpa rohkenisin ja jaksaisin sitoa haavoittuneita ja kantaa uupuneita yli virran - Kotiin.