Värejä

Kevään puhtaat ja raikkaat värit piirretään herkillä siveltimenvedoilla. Päivän kylmä viimakaan ei lannista sitä mikä on jo täydessä kasvussa.

Olemme käyneet kaksi kuukautta matkaa surupiirin kanssa. Tänään oli viimeinen kokoontumiskerta. Jonkin kokoontumiskerran jälkeen mietin, nauroinko liikaa tällä kertaa, olinko turhan iloinen siihen nähden, että nämä lähimmäiseni ovat vastikään menettäneet kalleintaan. Mutta on sittenkin hyvä, kun surusta voi puhua sekä vakavana että iloisena. Näin kyynelten läpi voivat päästä loistamaan myös onnellisten päivien muistot.

Elämässä on vain harvoja yksivärisiä asioita. Närkästykseeni sisältyy usein tietoisuus siitä, että olen itsekin tehnyt virheitä. Vihanpitooni sisältyy halu antaa anteeksi ja unohtaa. Rakkauteeni sisältyy keskeneräisyyden kipua. Uskooni sisältyy epäilystä. Ilooni sisältyy aavistus tulevaisuuden pelosta. Kun kylmäkiskoinen lähimmäinen pahoittaa mieleni, huomaan sääliväni häntä. Kun tuota oikein ajattelen, niin elämä taitaa olla värjätty kasviväreillä. Ne eivät ole räikeitä, vaan sointuvat kaikki yhteen.

Kuitenkin värit on hyvä oppia näkemään ja nauttia niistä myös erillisinä. Ravintolan ruokalautasella on usein myös silmänruokaa. On erilaisia värejä kauniisti aseteltuna. Siitä on mukava maistella erilaisia makuja. Elämänmaku tulee erilaisista tunteista, joita myös saa rohkeasti lähestyä sallien ja koettamatta peittää toisilla.