En ole osannut pitkään aikaan osoittaa rakkautta niin kuin olisin toivonut. Olen kantanut vähän huonoa omaatuntoa siitä, että elämä on päässyt arkiintumaan. Onneksi vanha konsti puree yhä. Rupesin tekemään munkkitaikinaa, ja kun eräs tuttu peltomies kävi tupasella, hän huomasi puuhani, palasi ovelta takaisin ja ilmaisi rakkauttaan selvin sanoin ja elein. Kyllä miehet vain ovat hyviä puhumaan tunteistaan. Onneksi minullakin on jauhopeukaloa sen verran, että tunteet käyvät lopulta ilmi.Yhteen aikaan käytin itsestäni titteliä emäntä. Tuo ammattinimike sisälsi mielestäni kaiken sen osaamisen, mitä maatilalla tarvitaan: tupatyöt, karjanhoito ja peltotöitäkin tarpeen mukaan. Kannoin tuota titteliä ylpeänä. Varmasti väsytinkin itseni joskus yrittäessäni täyttää hyvän emännän mittaa - minulle kun monet noista tehtävistä eivät olleet sittenkään oikein oma leipälaji.
Ihmissuhteet helposti kärsivät, jos yrittää päteä liikaa. Siksi on hyvä aika ajoin miettiä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. Loppupeleissä ihminen ei taidakaan miettiä saavutuksiaan, vaan sitä osasiko rakastaa. Vappuiloa etsiessäkin on hyvä pitää mielessä, mikä syvimmältään tuottaa iloa. Iloista Vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti