Faktaa

Olen lueskellut aikani kuluksi kymmenen vuotta sitten ilmestynyttä Kaisa Ikolan (nyk. Viitala) kirjoittamaa historiateosta Puoli vuosituhatta Laihian seurakunnassa. Se on kirjoitettu mielenkiintoisesti ja silti perustuu tarkkaan pohjatyöhön. Asiat ovat kohdillaan ja Suomen historian viitekehyksessä. Ihailen sitä, miten Kaisa on saanut selvää kaikista noista vaikeaselkoisista suurelta osin ruotsinkielisistä asiakirjoista, mitä kirkonarkistosta, maakunta-arkistosta ynnä muualta on löytynyt. Hän vaikutti hyvin innostuneelta vuosituhannen alussa, kun asui Laihialla kirjaa kirjoittamassa, ja innostus välittyy myös kirjasta. Olen saanut monet naurut, vaikka historiaa usein pidetään kuivana.

Joku valitteli taannoin, kun ei ollut saanut omaan kylähistoriaan kirjoittaa kuka teki tihutöitä kylällä. Toinen huomautti siihen aivan oikein, että on aika uskaliasta painaa kylähistoriaankaan luuloja tai  kuulopuheita, jos ei asianomaista ole käräjillä tuomittu. Tämä neuvo olikin linjassa Lutherin kahdeksannen käskyn selityksen kanssa.

Luther opettaa Isossa katekismuksessa, että Jumala tahtoo ehkäistä jokaista puhumasta toisesta pahaa vieläpä silloinkin kun tämä on syyllinen ja pahan puhuja sen tietää - saatikka jos asiasta on kuultu vain huhupuheiden tietä. Jos et voi viedä asiaa oikeuteen etkä todistaa sitä, pidä suusi.  Keneltäkään ei saa riistää kunniaa ja hyvää mainetta, ellei sitä häneltä ole jo julkisella tuomiolla riistetty. Kalliit aarteet, kunnia ja maine, on niin helppoa riistää toiselta, mutta vaikea hankkia takaisin.

Parempi olisi kertoilla takana päin hyvää, peitellä toisen vikoja ja puolustella häntä. Tässä voisi olla hyvä Uuden vuoden lupaus.