Kuulluksi tuleminen on luullakseni jokaiselle hirveän tärkeä tunne. Eilen ilahdutti, kun kirkkoherra vastasi asian ymmärtäen ja siihen mukavasti kantaa ottaen viestiini. Toisaalta mietin omaa kuuntelukykyäni, kun soitin ystävälle häntä ilahduttaakseni. Kuuntelinko varmasti tarpeeksi herkällä korvalla, vai puhuinko liikaa omia asioitani?
Joskus tärkeät ja viisaat ajatukset tuntuvat kaikuvan kuin kuuroille korville, sekä omat että toisten. Luulen, että taustakohua voi joskus aiheuttaa se, että kuulijalla on paljon työtä ja mietittävää. Joskus oma kuppi on niin täynnä, ettei pysty rauhassa keskittymään toisen asiaan. Mielessä pyörii aivan muuta. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan vittaksista.
Olen pannut merkille, että jos oma asia jää kuulematta, kannattaa jättää loukkaantumatta ja yrittää puhua asiasta ystävällisesti ja asiallisesti toisen ja kolmannenkin kerran. Voi olla että lopulta tulee kuulluksi - tai sitten ei. Huutamalla toisen taustamelua ei pysty ylittämään. Sitäkin on tullut joskus kokeiltua.
Kovakorvaisuuden syy voi olla myös vaikeammin tiedostettava torjuntareaktio. Tällainen torjunta voi johtua omasta alemmuudentunnosta tai epävarmuudesta. Silloin ei pysty ottamaan asiaa asiana, vaan kokee sen esimerkiksi arvosteluna tai vaatimuksena. Silloin tulen tyrmätyksi tai itse tyrmään.
Täksi talveksi saimme uudet talvirenkaat ja taustamelu on pienentynyt. Mietin miten voisin vähentää oman elämäni taustakohua ja kuulla entistä paremmin toisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti