Piltti

Maire Pakan tekemä olkienkeli

Olen nukkunut miltei koko joulupäivän ja eilettäinkin sen mitä ehdin. Jouko on kattanut kaksi kertaa joulupöydän kotona oleville lapsille. On vähän kuumetta ja kurkkukin taas kipeä. 

Onneksi jaksoin käydä pitämässä eilen jouluhartaudet siunauskappelilla ja tänään aamulla joulusaarnan Vaasan kirkossa. Yöllä mietin kyllä, että liturgina oleva kirkkoherra kyllä pitää tarvittaessa joulusaarnan ex tempore. Sitä vain emmin, että kun viittomakielinen tulkkikin on jo harjoitellut saarnaa ja  P. Mustapään runoa johon se päättyy. Sikäli sääli, ellen jaksa kirkkoon. 

Niin kai se on, että kuitenkin papin omakin joulu tulee joulukirkosta. Oli myös ihanaa, että jotkut seurakuntalaiset antoivat palautetta saarnasta. Ehkä silloin kun tuntee itsensä hyvin heikoksi, tuollainen palaute on merkityksellisempää kuin muutoin. Sitä paitsi tämä oli minulle ensimmäinen päiväjumalanpalveluksen saarna Vaasan kirkossa puoleentoista vuoteen. Olin välillä projektitöissä ja muutenkin on sattunut kohdalle paremmin erityismessuja ja lähetyspyhien liturgin tehtäviä. 

Kotimaisema tänään joulupäivänä

Eilen ja tänään sain kohdata yli 600 sanankuulijaa. Bongasin joukossa monia tuttuja kasvoja, mutta aina mukana on myös niitä, jotka käyvät harvemmin kirkossa. On hienoa, että joulu ja muut pyhät kokoavat yhteen. Ihmiset kuuluvat kirkkoon ja lähtevät sanankuuloon Jeesuksen tähden. Meillä voi olla vähän harhainen käsitys kirkon voimasta maailmassa. Totuus on, että maailmanlaajuinen kirkko kasvaa. Kasteen rukouksista yksi on aivan ihana. Siinä kiitetään siitä että näin vahvistat ja siunaat kirkkoasi. Jokainen Jumalan lapseksi kastettu vahvistaa kirkkoa. 

Kun esikoisemme syntyi, meistä tuntui pelottavalta lähteä hänen kanssaan kylmään maailmaan. Uskon että juuri siksi joulun sanoma koskettaa vuodesta toiseen. Lapsi on niin ihana, maailma on niin kylmä. 

Edelfelt A, Vaasan kirkko

Ja äkkiä näimme kedot ja laumat paimenien:
Ne olivat alttarin luona, koko Juudean kalpea maa
oli hitaasti alkanut kynttelin
                                 liekkien lomitse pilkoittaa.
Se oli himmeä ensin, se oli kuin utuinen yö.
Vaan nyt jo katso, lammaskatras kedolla ruohoa syö,
ja purppuraviitta paimenet sauvaansa nojaavat.
Ja nyt, jo katso, enkeliparvet, suuret, valoisat,

koko taivaan täyttävät soitollaan.
Ja nyt jo paimeniin, on tarttunut onni ja riemahdus,

he rientävät Betlehemiin.

Oi, pieni piltti lepää keskellä eläimien.

Hän on kuin lehdellä kaste, hän on aivan onnellinen,
hän ei tiedä kalkista, orjanruususta, ristinpuusta.
Hän on juuri taivaasta lähtenyt ja nähnyt elämän
hyvin ihmettelevin silmin. Hän on lapsi viaton.
Vaan tähti on hänen yllänsä. Se kuoleman tähti on.

---

Ja katosta lensi enkeli. Se purjehti valkoisin
ja kirkkaanvärisin siivin ihmisten penkkeihin.

Puer natus in Betlehem,

Cust´iloitze Jerusalem,

Halle, Halleluja.         (P. Mustapää)