Vitamiinia

Sissistä ja minusta olisi tänään saanut samanlaisia kuvia kuin vauvasta eilen: nenämme vain pilkottivat peiton alta. Talo oli kovasti hiljentynyt. Martta ja Francesco ajelivat pohjoiseen päin etsimään revontulia, Jouko ja Sampsa lähtivät käymään Kuortaneella. 

Yhtäkkiä kesken nuhanunnun päiväunia minulle iski hyvin voimakas tarve saada vitamiineja. Ponkaisin ylös ja tuota pikaa olin vatkannut kerman, sekoittanut siihen rahkan ja päällystänyt täytekaakun. Pertun kanssa sitten nautimme C-vitamiinia muunkin perheen edestä. Jonkin verran kuuden munan kaakusta jäi odottamaan kotiin palaavia. Päällä olevat valokit poimin viime kesänä äidin perintönevalta. Meillä oli äidin kanssa sen verran kilpailua, ettemme paljastaneet kaikkia marjapaikkoja toisillemme, mutta eräänä hyvin kuivana kesänä äiti näytti tuon paikan minulle ja lausui juhlallisesti: Perinnöksesi lapseni annan...

Esikoisen kanssa soiteltiin. Sydänkäpynen oli samoin kuin äitinsä vauvana nukkunut hyvin ensimmäisen yönsä kotona ja antanut myös vanhempiensa vihdoin levätä. Kerroin miten itse soitin hätääntyneenä omalle äidilleni ensimmäisenä aamuna, että mitä teen kun vauva on nukkunut nyt seitsemän tuntia. Äiti vastasi, että anna lapsen nukkua, hän on varmaan nyt huomannut päässeensä kotiin. Jaoin innoissani sukupolvien perimätietoa kertomalla että yöllä ei tarvitse vauvaa herättää syömään. Päivällä voit joskus herättää neljän tunnin päästä jos raaskit. Lastenhoitajien ohjeet kun vaihtelevat joka tapauksessa muutaman vuoden välein niin viisainta on noudattaa omaa maalaisjärkeä.

Menin uudestaan päiväunille, mutta kun kissa halusi tupaan oli pakko tulla vahtimaan, ettei se syö kaakkua tai kaada joulukuusta.      

Blogin kirjoittamisesta on se hyöty, että huomaa paremmin kaikenlaisia värejä. Tänään keskitalven aurinko värjäsi joulukuusen oksat kauniin vihreiksi. Siinä oli sekä sydämillä että käpysillä oma paikkansa auringossa. Ajattelen, että Jumala on hyvyydessään järjestänyt niin minulle kuin sinullekin omat marjapaikat ja oman paikan auringossa. Joskus on huonompia vuosia ja joskus on pimeää, mutta sitten tulee taas päiviä, jolloin löytää vitamiineja ja kaikki värit näkyvät, kun osaa katsoa.