Yhtäkkiä kesken nuhanunnun päiväunia minulle iski hyvin voimakas tarve saada vitamiineja. Ponkaisin ylös ja tuota pikaa olin vatkannut kerman, sekoittanut siihen rahkan ja päällystänyt täytekaakun. Pertun kanssa sitten nautimme C-vitamiinia muunkin perheen edestä. Jonkin verran kuuden munan kaakusta jäi odottamaan kotiin palaavia. Päällä olevat valokit poimin viime kesänä äidin perintönevalta. Meillä oli äidin kanssa sen verran kilpailua, ettemme paljastaneet kaikkia marjapaikkoja toisillemme, mutta eräänä hyvin kuivana kesänä äiti näytti tuon paikan minulle ja lausui juhlallisesti: Perinnöksesi lapseni annan...

Blogin kirjoittamisesta on se hyöty, että huomaa paremmin kaikenlaisia värejä. Tänään keskitalven aurinko värjäsi joulukuusen oksat kauniin vihreiksi. Siinä oli sekä sydämillä että käpysillä oma paikkansa auringossa. Ajattelen, että Jumala on hyvyydessään järjestänyt niin minulle kuin sinullekin omat marjapaikat ja oman paikan auringossa. Joskus on huonompia vuosia ja joskus on pimeää, mutta sitten tulee taas päiviä, jolloin löytää vitamiineja ja kaikki värit näkyvät, kun osaa katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti