Olen aina ajatellut, että kiire on paljolti itsekorostusta. Ne, jotka taajaan luettelevat omia tekemisiään, harvoin huomaavat mitä muut tekevät. Tai ehkäpä huomaavatkin, ja siitä tulee tarve antaa ymmärtää, ettei ole pekkaa pahempi.
Kotiin tultua vauhti loppui enkä jaksanut innostua edes siitä, että koira oksensi lattialle. Olin nojatuolitorkuilta herättyäni päättänyt laittaa itselleni teekupposen, enkä halunnut menettää teehetkeäni. Minä juon nyt teetä. Pistin koiran ulos ja siirryin kuppeineni tyynen rauhallisesti hajun ulottumattomiin. Päätin, että en ota jätöksestä mainoskuvaa blogiini, vaikka mieli vähän tekikin.
Joka tapauksessa 90 on leposykkeeksi sen verran korkea, ettei tarvitse lähteä iltakävelylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti