Olen ihaillut kaunista aurinkoa lähinnä ikkunan läpi, mutta eikö olekin mukavaa, että kun päivä alkoi pidentyä niin aurinkokin alkoi näyttäytyä? Tänään ahkeroin kaksikielisen toimituksen parissa. Valmistautuminen kesti kolme kertaa tavallista pidempään ja lopulta tuli tietysti kiire niin kuin aina. Kävin Vaasan reissulla ostamassa myös sykemittariin uuden patterin. Liikkumaan palaa mieli, kunhan nuha hellittäisi ja syke tasaantuisi.Eilen joku kirjoitti sähköpostiviestissä, että kun meillä työaikalainsäädännön piirissä olevilla on autuaasti viisi jouluun liittyvää vapaapäivää, on teillä seurakuntapapeilla juuri siinä kohtaa viisi työpäivää, joista ette saa hyvitystä. - En olisikaan muuten huomannut katkeroitua! No, totta puhuen en ole katkera muuta kuin siitä että nenä nokkuu. Työtä olisi ollut varsin kohtuullinen määrä, ellen olisi puolikuntoinen. Eilen ei ollut työtehtäviä ja voi olla että huomennakin pysyn kotona ja käyn vasta maanantaina onnittelemassa maanantain synttärisankarit, vaikka silloin on vapaapäiväni. Ehkä ehdin samalla käydä alennusmyynneissä katsomassa jotain verhaa laajentuneen vartaloni peitoksi.
Syötteellä on -30 astetta pakkasta ja Jouko neuvoi nuorelle parille että kuivat polttopuut ovat peräseinällä. Ilmoittauduin eilen Auroras Now -revontuliennusteiden saajaksi, jotta voin infota vävykandidaattia milloin kannattaa tarkkailla taivasta. Koulussa opettaja käski mun ja Marja-serkun harjoitella koulun joulujuhlaan revontulitanssia. En silloin vielä tuntenut revontulien olemusta ja yritin olla hyvin voimakas, räiskähtelevä ja kopsahteleva. Opettajan näky revontulista oli kepeä ja välkähtelevä, joten meidät diskattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti