Pääsin jo lukioikäisenä kulttuuriretkelle Kansallisoopperaan (Bulevardille) katsomaan Kokkosen säveltämää oopperaa Viimeiset kiusaukset. Jouduin kuitenkin istumaan pylvään takana, joten halusin katsoa sen uudestaan opiskeluaikana. Ostin kaksi opiskelijahintaista lippua ja menin poikien soluun kysymään, kuka lähtis mun kans oopperaan. Karsintamenetelmä oli erinomainen. Sain kultturellin miehen. Olen laskenut leikkiä, että Viimeisistä kiusauksista tuli Joukon ensimmäiset.
Naapurikylän tyttö Maria Väinölä soitti meille vajaan parin vuoden päästä Kuulan häämarssin Naskalin pianolla. Ja olemme pitäneet tapanamme käydä aika ajoin oopperassa, vaikka emme kuulukaan klassisen musiikin suurkuluttajiin.
Nyt panimme soimaan Joonas Kokkosen Durch einen Spiegel. Se on mielestäni upeaa musiikkia Jumalasta ja toisesta todellisuudesta. Pohjana on raamatunkohta 1. Korinttilaiskirjeen 13. luvusta: Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Kuva Huutoniemen kirkosta messun jälkeen |
Jaakobinkirjeen tekstissä meitä kehotettiin kärsivällisyyteen ja varoitettiin syyttelemästä toisiamme. Kärsivällisyys on sitä, että puhumme Jumalalle, vaikka vihaisiakin sanoja kuin Job, mutta emme syyttele ystäviä.
Evankeliumitekstissä Luukkaan mukaan Jeesus muistuttaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Jeesus ei ole siellä missä on parhaat efektit, vaan hän on kohdattavissa yllättävissä paikoissa ja elämäntapahtumissa. Myös pimeässä on ikuista valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti