Jännä juttu, kulunut vuosi on omalta osaltani ollut tietyllä tavalla viimeinen vuosi. Viime talvena kun sydän löi ihan omaan tahtiinsa, kuolema kävi usein mielessä. Ajattelin, että jos Vaasan Valtakunnalliset Lähetysjuhlat on viimeinen iso projektini niin yritän hoitaa ne niin, että monelle valmisteluissa mukana olevalle ja juhlavieraalle jäisi niistä hyviä muistoja. Elin niin kuin viimeistä vuotta eikä se ollut hullumpi elämäntapa!
Olen kahtena yönä herännyt ja herättänyt painajaiseen, missä olen huutanut ääneen kun on ollut meneillään riita. Liekö siksi kun ei ole tullut muuten riideltyä? Pitäisikö? En usko että tarvitsee. Jos jotain aggressioita on niin ehkä niitä saa vaikka unissaan purettua.
Tulevan vuoden haasteena on tuottaa rakkauden hedelmää. Rakkaus voisi lähteä siitä että oppii huomaamaan hyviä hedelmiä toisten ja omassakin elämässä. Tinttaliisat eivät näe mitään hyvää ja siinä on heidän elämänsä tragedia.
Lehtiä ja internettiä selatessa voi useinkin huomata että monet ihmiset välittävät toisista ja haluavat tehdä hyvää. Toivoa on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti