Suolaa

Ostin tänään hyllypaperia ja siivosin kuivamuonakaapin. Olen joissakin asioissa hirveän vanhakantainen, niinpä tuvan kaapistot ovat aitoa 50-lukua. Tosin upotimme toiseen jenkkikaapin kun muutimme taloon.  

Tein löytöjä ja yhdistelin pussukoita. Luomukaurahiutaleita löytyi kaksi pakettia. Avattuja hienosokeripaketteja oli useampia. Suolaa oli neljässä pahvipurkissa ja yhdessä muovipurkissa. Tällä kertaa maltoin heittää pois kymmenen vuotta sitten vanhentuneet mallasuutteet, koska teen kotikaljan aina oikeista maltaista ja uutteet vaikuttivat jo aika jähmeiltä myös joululimppuun käytettäväksi.

Puhelinmyyjä soitti, mutta uskoi heti, kun sanoin jämäkästi, että tuo lehti ei kiinnosta enkä osta mitään puhelimesta. Olen kuullut että näiden myyjien takia emme aina saa enää kastekoteihin puhelimitse yhteyttä ensi yrittämällä. Nuoret eivät vastaa numeroon, jota eivät tunne. Mitä pelkäämistä siinä on, jos joku tuollainen kauppias soittaa? Eihän ole pakko ostaa. Vai onko? 

Mietin käytyä keskustelua sukupuolineutraalista avioiliitosta. En ole ottanut siihen kantaa aikaisemmin. Ja tämä on nyt jälkilöylyjä. Huomaan että tunteeni ovat siinä säilyttäjien puolella. Ymmärrän heitä, joista muutos tuntuu erittäin vaikealta. Aikanaan puolustin kirkolliskokouksessa sitä, että rekisteröidyn parisuhteen solmineiden puolesta voitaisiin rukoilla - ja siihen suuntaan kirkko myös eteni. Taisin olla silloin kirkon radikaali, kun nykyiset radikaalit olivat kalpeita ja hiljaa. 

Sittemmin minua on ruvennut jotenkin harmittamaan asian pakkomyynti. Kun parisuhteet joka tapauksessa ovat erilaisia, eikö olisi ollut mahdollista löytää jotain luovempaa ratkaisua? Miksi ei ihmisten uskonnollista vakaumusta voisi aina kunnioittaa, vaikka itsellä olisi toisenlainen? Millä oikeudella lapselta on viety oikeus äitiin ja isään, vaikka lapset harvemmin syntyvät neitseellisesti? Olen ollut aika luonnonmukaisesti ajatteleva enkä pääse tästä lähtökohdasta. 

Omasta puolestani tahdon toimia niin, että kirkossa ja ystäväpiirissäni on tilaa erilaisille ja eri tavoin ajatteleville ihmisille. Eettisissä kysymyksissä toiset pitäytyvät enemmän Raamatun kirjaimelliseen sanaan, toiset henkeen. Uskon, että kaikki sydämen kristityt tahtovat noudattaa lain suurinta käskyä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jeesus sanoi että tässä ovat laki ja profeetat. Tästä hyvästä tahdosta nousevat ajatukset ja teot ovat erilaisia, mutta on väärin olettaa, että toisten rakkaus lähimmäistä kohtaan olisi lähtökohtaisesti heikompaa tai huonompaa kuin minun. Se että oikeasti tahtoo itsensä ja toisen parasta voi olla myös sitä, että muistuttaa nöyryydestä elämän ja Jumalan edessä. Yltiöpäinen varmuus pelottaa. 

Kutsun sinua liittymään adventtipaaston aikana rukoukseen kirkkomme puolesta, että me kirkon jäsenet olisimme suolana tässä maailmassa ja että ihmiset liittyisivät kirkkoon Jeesuksen tähden.