Odotus

Tänään on ollut aikaa odottaa ajatuksella joulun lasta. Ehkä se syntyy jouluaattona, joka on ollut suvussa perinteinen syntymäpäivä? On myös mahdollista että joudumme odottamaan ensi vuoteen asti. Haluamme kuulla heti kun se alkaa syntymään, eikä vasta sitten kun vauva on kapaloitu. Haluamme jännittää ja - rukoilla. Syntymiseen sisältyy myös vaaroja. Ei syntyminen ole idylliä - paitsi kuopuksen syntyminen kyllä oli!
Vapahtajan syntymä oli kaikkea muuta kuin kaunista kiiltokuvaa. Leukemiaan kuollut ystäväni opetti minulle sairaalan vuoteellaan erään Siionin virren, numero 14. Sain sen tänä iltana veisata:

Nyt kapaloidaan kaikkein vaatettajaa
ja imetetään ruuan lahjoittajaa.
Nyt itkee hän ken ilon meille antaa
ja heikko äiti kantajaansa kantaa.

On avuton hän, jolla yksin valta
on auttaa syntiset pois synnin alta.
Ja sankari on täysin voimaa vajaa,
Hän, joka vainoojamme pakoon ajaa.

---

Hän, herrain Herra, alhaisena makaa
ja köyhänä ken kirkkautta jakaa.
Ei puhu mitään, vaikka sanallansa
kuolleetkin kerran kutsuu haudoistansa.