Toissa päivänä kiskaisin autossa laukun eräästä "nahkapalasta" ja luulin osuneeni johonkin nenäliinaan kun laukku ratkesi. Kun syntynyttä isoa reikää tutkaili, materiaali repesi itse asiassa helpommin kuin paperi. Kuitti oli tietenkin tullut heitettyä pois, mutta tänään kun tuli asiaa Vaasaan, kävin näyttämässä repeämää laukkuliikkeessä. Myyjä tunnisti laukun ja lupasi hyvityksen. Sain vitosen välirahalla vaihtaa kelvottoman laukun suomalaisiin hansikkaisiin.
Sain valmiiksi vauvansukat junasukkien eli evakkosukkien mallilla. Eräällä evakolla oli ollut vuonna 1940 vauva junassa ja vastapäätä istuva käsityönopettaja oli säälinyt varpaita, purkanut villatakkiaan ja neulonut vauvalle sukat. Mallista on viime vuosina tullut hyvin suosittu vauvojen keskuudessa. Joukon mielestä ne ovat vähän hassut, mutta luulen, että vauvan jalassa ne näyttävät hyvältä, varsinkin kun keltaiset byxorit ovat suoraa neulosta.
On se mahtavaa, kun kaupasta saa kauniinvärisiä vauvalankoja. Ei meiltä mitään puutu! Ostin kalleinta laatua Norjassa kehrättyä uusiseelantilaista merinovillaa kun se tuntui käteen niin sydäntälämmittävän pehmeältä. (Noihin sukkiin kului lankaa 2,50 euron edestä.) On tosin kaapissa paljon suomalaistakin villaa odottamassa josko ehtisin jo joululahjojen valmistukseen. Ja täytyy yrittää. Eilettäin luin jostain että käsityö on hyvää mielenterveydelle, ja jonkun ihanan materiaalin hiveleminen voi avata tukkeutuneita aivoratoja. Uskon sen ja tarvettakin voi olla. Ainakin nimimuistin soisin tästä harrastuksesta virkistyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti