Aasi

Tänään kotikirkko oli miltei täynnä. Oli perhekirkko ja paljon lapsiperheitä laulamassa hoosiannaa. Jumalanpalvelukseen oli kutsuttu myös uusia paikkakunnalle muuttaneita. Seurakunnan työntekijöitä oli paikalla niin paljon, että sekin puhutteli. Loppupuolella ylistysvirren aikana minua huvitti pieni tyttönen, joka seisoi penkillä ja heilutteli käsiään ylhäällä paljon luontevammin kuin olen nähnyt aikuisten tuulettavan ylistyskokouksissa. 

Perhekirkon saarna on papille aina haastava. Siksi ihmettelin, että tulin kosketetuksi ja liikutuin jo aika alkuvaiheessa, kun pappi kertoi tekstiä aasin kannalta. Aasi mietti huolissaan, että en osaa kantaa kuningasta selässäni. Eikö olisi jotakuta kokeneempaa aasia tähän suureen tehtävään? Pappi Päivi Kuismanen veti vielä hienosti yhteen, että saarnaaja on Jeesuksen kantaja, mutta myös muut seurakunnan työntekijät, pyhäkoulunopettajat, koulun uskonnonopettajat, se joka käy katsomassa sairasta ystäväänsä... Me kaikki saamme kantaa Jeesusta.  

Hyvää adventtia Sinulle lukijani! Sinuakin kutsutaan suureen tehtävään, kantamaan Jeesusta! Tumput kouraan ja töihin. Näinä vaikeina aikoina seurakunnassa tarvitaan työntekijöitä ja vapaaehtoistyöntekijöitä. 

Olen tänään tehnyt myös syntiä eli tikunnut. Puolustaudun sillä että vauvan tumpuilla ja sukilla alkaa olla jo kiire.  Mummani oli ehdottomasti sitä mieltä, että pyhänä ei saa tehdä käsitöitä. Kerran nuorena minun tehtävänäni oli pitää hänelle seuraa ja varjella häntä lähtemästä Koiviston kauppaan jota ei enää ollut olemassa. Kun se hetki tuli, että hänellä tuli kauppaan asiaa, en huomannut sanoa että on sunnuntai. Mutta lopulta keksin kysyä oletteko te mumma tehneet käsitöitä vaikka on pyhä? Siitäkös kauppaan lähtö unohtui ja päädyimme lukemaan Raamattua ja siitä tuli oikein hyvä hetki. Minunkin täytyy nyt vähän katsoa ensi sunnuntain tekstiä.