Neljä uutta sinua

En ole tänään pistänyt nokkaani ollenkaan ulos. Pitkien aamu-unien ja aamupäivätorkkujen jälkeen olen istunut takkatulen äärellä tekemässä käsitöitä. Luulin pitkään, että en ole ollenkaan käsityöihminen. Äitini oli, ja minä koin olevani tumpelo. Noin 50 ensimmäisen elinvuoteni aikana saavutukseni tuolla alalla jäivät vähiin. Olin virkannut yhden sängynpeiton, neulonut tai virkannut joitain villavaatteita omille lapsilleni heitä odottaessani. Villasukkia olin kutonut ehkä yhdet tai kahdet. Esikoiselle ompelin suurella vaivalla yhden mekon, kun hän oli tyttönen. Sellaista väkertämistä.

Sitten innostus vain alkoi, pian äidin kuoleman jälkeen. Yllätyksekseni huomasin, että olen sittenkin perinyt häneltä aika tasaisen käden jäljen. Nyt teen kokeilua, millainen nuttu tulisi kuvioneuleesta. Tuommoista neuletta en ole aikaisemmin kokeillut, mutta aika hyvältähän tuo näyttää. Kun lanka oli ohutta, ajattelin, että kuvioneuleella tulisi lämpimämpi talvivauvalle.

En keksi mitään ihmeellisiä elämää parantavia sovellutuksia niin kuin monet ihmiskunnan selviytymistä edesauttaneet nerot, mutta voin oppia valtavasti uutta, kun kiinnostun jostakin. Jokaisella ihmisellä on lähes rajattomasti mahdollisuuksia. Kahdeksan vuotta sitten erään vaikean elämänvaiheen jälkeen näin unta, että synnytin neloset. Se oli ihana uni. Lapset tulivat yllättäen. Sanoin että harsovaippoja en kyllä näille ala pesemään. Vauvat kylvetettiin ja puettiin. Sanoin, että tämän pulleroosen nimeksi tulee Lyyli ja soitin naapuriin, että tulkaa nyt ennen iltauutisia katsomaan mitä täällä oikein on.

Ystäväni sanoi, että islantilaiset sanovat, että jokainen henkilö unessa olet sinä itse. Ajattele, neljä puhtoista uutta Maariaa - niin paljon uusia mahdollisuuksia. Hän oli oikeassa. Sådant är livet. Tahtoisin rohkaista sinuakin, lukijani, kokeilemaan mihin vielä pystytkään.