Arvi Hinssan laatimaa sukutauluani 1700-luvulta |
Naisväki piileskeli metsissä, ei ollut miehiä eikä hevosia. Oli kuitenkin yritettävä taas tulla kotipelloille, koetettava muokata peltoa naisvoimin ja kylvettävä että saisi leipää. Eivät he siinä epätoivossa saattaneet nähdä, miten komeita taloja näille lakeuksille jo 1700-luvun lopulla rakennetaan, eivät he saattaneet nälässään ymmärtää millainen viljava ja vauras seutu Pohjanmaasta vielä tulee.
Dokumentin mukaan noissa ajoissa oli Suomen itsenäisyyden siemen, sillä venäläisiä opittiin vihaamaan ja ruotsalaisiin meni luottamus. Täytyy ihmetellä, että sitkeitä ovat suomalaiset olleet. Saa ajatella esivanhempiaan kiitollisena ja oppia heiltä. Ei saisi pienestä vastoinkäymisestä menettää toivoaan ja täytyy mustina päivinä ajatella, että ei sitä tiedä mitä valoa on edessä päin.
Jaakko Naskalin tytär Maria löysi kuin ihmeen kaupalla Jurvasta miehen, Esaias Perän. He avioituivat 1716 ja jatkoivat tilanpitoa. Seuraava Naskalin isäntä, Marian ja Esaiaksen lapsi syntyi jo 1718 kun elettiin vielä Isonvihan terrorin aikaa ja elämä oli vaarallista. Minä olen Napuella kaatuneesta Jaakosta laskien yhdeksäs talonpitäjä suoraan alenevassa polvessa. Sukutaulussa on kaikkiaan 11 sukupolvea samaa sukua. Minulla on juuret. Olen tuossa tupakamarissa syntynyt, minut on salissa vihitty ja kukaties saan tuvassa kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti