maanantai 24. marraskuuta 2014

Tuhkasta noustaan

Tänään olimme elokuvissa Ylistaron elokuvateatterissa Matintuvassa. Onneksi Rinnekarin Sirkku vinkkasi eilen FB:ssä, että Juha Rinnekarin ohjaama Isonvihan dokumentti esitetään siellä vielä tänään. Tämä oli meille huipennus Napuen taistelun muistovuodelle. Muun muassa kotitilani Naskalin isäntä Jaakko kaatui Napuen taistelussa 1714. Tuossa tsaarin armeijan ja Ruotsi-Suomen armeijan välisessä Suuren Pohjan sodan taistelussa kentälle jäi yli 4000 kaatunutta ja Kyrönmaan seudulta otettu nostoväki nujerrettiin lähes viimeiseen mieheen parissa tunnissa.

Arvi Hinssan laatimaa sukutauluani 1700-luvulta
Jo keväpuoleen esitettiin samasta aiheesta näytelmä. Sen ja tämäniltaisen dokumentin vahvaa antia on se, että tuon hävityn taistelun ja sitä seuranneen terrorin jälkeen on kuitenkin noustu ja pystytty jatkamaan elämää. En ollut aiemmin ymmärtänyt, miten käsittämättömän raskasta aikaa se oli. Isonvihan aikana 1714-1721 kasakat ryöstivät ja polttivat tältä seudulta taloja, raiskasivat ja kiduttivat naisia ja vanhuksia, sieppasivat ja veivät lapsia orjiksi Venäjälle. 

Naisväki piileskeli metsissä, ei ollut miehiä eikä hevosia. Oli kuitenkin yritettävä taas tulla kotipelloille, koetettava muokata peltoa naisvoimin ja kylvettävä että saisi leipää. Eivät he siinä epätoivossa saattaneet nähdä, miten komeita taloja näille lakeuksille jo 1700-luvun lopulla rakennetaan, eivät he saattaneet nälässään ymmärtää millainen viljava ja vauras seutu Pohjanmaasta vielä tulee.

Dokumentin mukaan noissa ajoissa oli Suomen itsenäisyyden siemen, sillä venäläisiä opittiin vihaamaan ja ruotsalaisiin meni luottamus. Täytyy ihmetellä, että sitkeitä ovat suomalaiset olleet. Saa ajatella esivanhempiaan kiitollisena ja oppia heiltä. Ei saisi pienestä vastoinkäymisestä menettää toivoaan ja täytyy mustina päivinä ajatella, että ei sitä tiedä mitä valoa on edessä päin.

Jaakko Naskalin tytär Maria löysi kuin ihmeen kaupalla Jurvasta miehen, Esaias Perän. He avioituivat 1716 ja jatkoivat tilanpitoa. Seuraava Naskalin isäntä, Marian ja Esaiaksen lapsi syntyi jo 1718 kun elettiin vielä Isonvihan terrorin aikaa ja elämä oli vaarallista. Minä olen Napuella kaatuneesta Jaakosta laskien yhdeksäs talonpitäjä suoraan alenevassa polvessa. Sukutaulussa on kaikkiaan 11 sukupolvea samaa sukua. Minulla on juuret. Olen tuossa tupakamarissa syntynyt, minut on salissa vihitty ja kukaties saan tuvassa kuolla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti