Ystävyys

Nukuin huonosti ja Vaasanreissu kesti yli kellonympäryksen. Takki on tyhjä. Tosin olen tankannut paistinperunoita ja muuta pikkusuolaista. Mieli on iloinen, sillä  tähän päivään sisältyi muutamia aivan riemastuttavia ystävyyden hetkiä kasvokkain, sähköisesti ja puhelimitse.

Muutama vuosi sitten olin kohdannut juuri suuren pettymyksen. Olin itkenyt ja mietin miten selviydyn eräästä viikkomessusta. Seurakuntakodin ovella oli eräs seurakuntalainen, joka sanoi, että tämä on vähän outo juttu mutta viime yönä minulle sanottiin unessa kahdesti Perälä. Ei mitään muuta. Siksi tulin tänne, kun huomasin että olet täällä. - Minä tiesin heti, että tämä seurakuntalainen tuo minulle lohdutusta: Jumala ei ole unohtanut, hän välittää. 

Meillä oli tänä iltana aivan ihana raamattuhetki muutamien ihastuttavien seurakuntalaisten kansssa. Tuo kokemus tuli mieleeni kun siinä juttelimme ja sanoin, että en edes taitaisi tuntea jos tämä rohkaisun sanan tuoja tulisi nyt vastaan. Silloin vastapäätäni istuva nainen sanoi, että se olin minä! Sain siis kiittää häntä. Kerroin että tuon päivän jälkeen olen monta monituista kertaa palannut tuohon lohdutukseen: Jumala välittää ja muistaa. 

Päivän hyvät hetket olivat lahjaa. Myös kotikäynnin kolmen sukupolven kohtaaminen minulle entuudestaan vieraiden ihmisten kanssa oli täynnä lämpöä. Kotiin päin ajellessa muistin heitä vielä rukouksessa. Jeesus sanoo: Minä sanon teitä ystävikseni (Joh. 15:15).