Jäkälää ja luistoa

Hiihtokausi on avattu ja kivaa oli. Lunta oli niin vähän, että jouduin laittamaan aika paljon voiteita pysyäkseni pystyssä baanalla, missä ei ollut latu-uraa. Tarvittiin sekä poikittais- että pitkittäispitoa. Jouko nauroi minulle, kun sanoin kesken voitelun, että nyt on vielä yksi vaikea valinta: Mitä pintaan? Voiteluni onnistui jälleen kerran nappiin. Olen kehittynyt siinä, koska joudun kompensoimaan huonoa kuntoa välineillä.

Joskus nuorempana minäkin saatoin ajatella, että tämähän on aina tehty näin ja tehdä vaikeimman mukaan. Nyt täytyy jo ottaa tekniikka avuksi siinä missä voi. Toisaalta, mikäli lopputulos on parempi perinteisellä menetelmällä, niin sitäkin voi käyttää. Siksi esimerkiksi hiihdän pertsaa, että se sopii nivelilleni paremmin.

Mikä viisaus, että en eilen lähtenyt etsimään lunta, kun ei yhtään huvittanut. Yksi hyvä sohvapäivä antoi sen sijaan mukavasti motivaatiota. Kun elämässä on niin paljon velvollisuuksia, niin vapaapäivinä kannattaa ottaa ohjelmaan omia lempiharrastuksiaankin vain sen verran kuin huvittaa: marjastus, pyöräily ja hiihto voivat myös mennä suorittamisen puolelle, ellei pidä varaansa.