Taivashetkiä

Rakkain runokirjani

Rakkain runokirjani on Ylva Eggehornin Pannaanko tasan, suom. Anna-Maija Raittila. Sain sen nimipäivälahjaksi kummitädiltäni Aililta vuonna 1974 ja se on täynnä yhäti modernia ja puhuttelevaa runoutta. Olin ajatellut, että joskus kirjoitan siitä blogiini. Yllätys oli suuri, kun viimeksi Syötteellä käydessämme Jouko luki Pudasjärvi-lehdestä Pudasjärven kappalaisen Juha Kukkuraisen hartauskirjoitusta samasta aiheesta. Hän oli saanut 70-luvun alussa tämän runokirjan Ska vi dela alkukielellä, ja tavannut sitä sanakirjan kanssa. Ajatella, sama runokirja on ollut merkittävä jonkun toisenkin papin nuoruudessa ja on yhä.

Käytön jäljet näkyvät kirjassani, se on jo irtolehtipainos, mutta kaikki lehdet tallella! Kerran 90-luvulla se oli jo menossa roskikseen, koska se oli ollut jossain yläsalin pöydällä ja lapsista se näytti arvottomalta. Onneksi satuin huomaamaan ja sain kalleuden pelastettua. 

Tämä päivä on ollut jälleen runsaan ja ravitsevan jakamisen päivä. Kävin erään Jaakkimassa syntyneen miehen 90-vuotissyntymäpäivillä ja sain kuulla puhuttelevia ja mukaviakin kertomuksia evakkomatkoilta, sota-ajoilta ja elämästä yleensäkin. Oli mukavaa kun ei ollut väsy eikä kiire, vaan saimme keskustella rauhassa. Veisasimme virren ja pidin rukoushetken. Iltapäivällä kodissamme kävi ystävä, ja jaoimme kolmistaan elämän tärkeitä asioita. Onni on kohdata aidosti!

Tahtoisin tulla lähellesi,

kuin kuppi teetä ja parvekkeelle sytytetty lyhty

ja parvekkeen likainen ja pehmeä räsymatto

tai vähän lerpahtaneet kukat illan suussa.

Tahtoisin löytää sanat ja paikan

ja pölyn ja paloöljyn ja teen ja sokeripalojen

hajun

että jäisimme toistemme silmiin

näin, ennen hymyä jota ehkä hetken säästämme

ja sanomalehti rapisisi ja vierähtäisi lattialle

ja lapsi nauraisi hiljaa jostain

ja me vain istuisimme, vain tietäisimme

että Jumala on Jumala.

Ja se riittää.  

Tämän runon viitteeksi Ylva Eggehorn on kirjoittanut Ps. 73:25

Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.