Tunnollinen maahanmuuttaja

Eräältä Tuomasmessun vapaaehtoiselta, syyrialaiselta kristityltä maahanmuuttajamieheltä, oli mennyt eilen vahingossa rikki tarjoilukulho. Hän selitti sitä ennen messua harmissaan englanninkielellä ja vahvalla elekielellään. I must buy a new one! Yritin sanoa, että ei tarvitse, että jos vapaaehtoiselle tapahtuu vahinko... But I want to! I bring it here next month. Ja hän painoi kädellä sydäntään. Ymmärsin, että hän ei saa rauhaa ennen kuin on korvannut kulhon. Sanoin, että voin kertoa Koulukadun keittiölle, että hän tuo kryptaan uuden kulhon kuukauden kuluttua.

Onneksi rikkimennyt kulho ei ollut ihan näin arvokas

Kun menin tänään lounaalle, minulle näytettiin kulhoa, joka oli tuotu seurakunnan keittiölle. Mies oli sanonut että pastori Perälä tietää mistä on kysymys. Tämä teki minuun suuren vaikutuksen. Moni suomalainen vapaaehtoinen olisi kyllä osannut ajatella, että kun kerran muutenkin teen työtä seurakunnan hyväksi, niin eihän nyt toki tarvitse korvata rikki menneitä astioita.

Jos maahanmuuttaja tekee jotain pahaa, helposti yleistetään, että sellaisia mamut ovat. Mutta entä jos joku ihonväriltään ja aksentiltaan erilainen auttaa kaatunutta vanhusta suojatiellä tai haluaa korvata vahingon, vaikka ei tarvitsisi? Annammeko sen vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme ulkomaalaisista? Vaasassa suuri osa maahanmuuttajista on myös sydämen kristittyjä, jotka rakastavat kirkkoa ja haluavat tehdä lähimmäiselle hyvää.  

Niin, ja kerran minut pysäytti kadulla muslimimies, kun kuljin pantapaidassa. Hän puhui kiihtyneenä mutta täyttä asiaa: USA haluaa meiltä öljykentät, koko kiristetty maailma (tarkoitti kristitty) on meitä vastaan. Sinä olet paimen. Sinun pitää opettaa teidän maan kiristetyille, että ei saa tulla toisen maahan ja ottaa toisen omaa.

En pysty pappina paljoa vaikuttamaan kansainväliseen politiikkaan. Mutta toivoisin, että osaisin edes joitakin opettaa pitämään kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä arvokkaina ja rakastamaan erityisesti heitä, jotka ovat joutuneet Herramme Jeesuksen lailla lähtemään pakolaisiksi omasta maastaan. Tänään iltarukouksessa muistan erityisesti Syyrian vainottuja kristittyjä.