Rohkeus

Tänään aamulla nousin valmistamaan Tuomasmessun saarnaa. Sain sen kertaalleen kirjoitetuksi ennen lihapullien valmistusta. Kastikkeen tekemisen yhteydessä suustani pääsi turhan äreitä sanoja, kun Jouko tuli sekaamaan ja lorautti vettä niin runsaasti että pelkäsin soosista kerman lisäämisen jälkeen tulevan liian ohutta. Ihan turha oli hermoilla ja onneksi sainkin pian itsestäni takaisin. Kiva kun ei tarvinnut yksin kokata! 

Jälkiruuaksi söimme valokkeja, mustikoita ja kermavaahtoa. Nuorison kanssa seurustelu ja vauvalakanoiden esittely oli niin mukavaa, että kello pääsi iltapäivällä yllättämään. Tuli todella kiire Tuomasmessuun, varsinkin kun yläkerran tietokone jumitti enkä saanut tulostettua saarnaa kotona.

Tuomasmessussa oli mukavasti väkeä. Saarnasin pelosta. Pohdiskelin  mitä pelkään. Pelkäämme Joukon kanssa usein lasten puolesta, mitä kaikkea voi tapahtua. Pelkään terveyden puolesta, kun ikää tulee ja kremppaa sen mukana. Joskus pelkään, että minut torjutaan, ei oteta vastaan, ei kuunnella, haavoitun.

Kristus Kaikkivaltias
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti

Jeesus tiesi, että Jumalan valtakunnasta puhuminen ei ole helppoa. Hän sanoi että opetuslapset joutuvat olemaan kuin lampaat susien keskellä ja heidät saatetaan torjua. Mutta pölyt vain pois jaloista ja reippaasti eteenpäin! 

Ehkä kirkko on nyt kovin puolustuskannalla ja pelkää puhua siitä, mitä varten se on olemassa: Uskosta ja Kristuksesta. Usko koetaan niin henkilökohtaiseksi, että me seurakunnan työntekijät ja seurakuntalaiset emme uskalla aidosti keskustella Jeesuksesta, miksi hän on meille tärkeä, miksi uskomme häneen, mitä hän on meille antanut.

Minut ja sinut on kuitenkin kutsuttu kertomaan Jeesuksesta. Saan kertoa, että Jeesus ymmärtää. Hän tietää millaista on, kun torjutaan. Hän ymmärtää heitä, joita syytetään väärin. Hän tuntee haavani ja tietää lääkkeen niihin. Hän antaa anteeksi erehdykseni, tekemättä jättämiseni ja väärät tekoni.

Hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Ole vahva ja rohkea. Älä lannistu, älä pelkää.