Kissat

Sissi

Toissa iltana rukoilin samantyyppisen eläin-iltarukouksen, joita nuorin pikkusiskoni Saara harrasti pienenä. Hän tapasi rukoilla kaikkien kissojen, vasikoiden ja lehmien puolesta nimeltä, kunnes nukahti: Siunaa Tupsua, siunaa Poppanaa...

Kaksi blogini yläkuvassa olevaa kissaamme jäivät ensimmäistä kertaa muutamaksi päiväksi yksin kohtiin. Jouko laittoi mm. karjakeittiöön eli pannuhuoneeseen paljon evästä ja vettä. Silti huoletti riittääkö ruoka ja uskaltavatko molemmat kissat mennä lämpimään. Siksi muistin iltarukouksessa aidosti ja nimeltä myös Sissiä ja Raitaa. Jos eväät loppuvat, anna metsästysonnea. Luvataanhan psalmissa 36 että Jumala auttaa myös eläintä! 

Sissi tuli meille löytökissana toissa kesänä. Joku oli hylännyt sen tien poskeen ja esikoinen löysi sen uupuneena, kesynä ja flunssaisena viljapellosta. Ruokin sitä antamalla sille lääkeruiskulla maitoa ja keltuaista, kun se lopetti syömisen. Oli suuri ilo kun se alkoi toipua. Sillä on uskomattoman pehmeä karva ja se tapaa hypätä syliini kun kirjoittelen. Viime kesänä se sai kolme pentua, jotka ovat löytäneet hyvän kodin. Nyt se on leikattu samoin kuin talon vanhempi kissa 10-vuotias Raita. Ne eivät ole keskenään sydänystäviä, mutta Raita tapaa tuoda Sissillekin hiirisaaliitaan ja pitää silloin melkoista mourunaa.

Kun tulimme tänään illansuussa kotiin Raita oli heti portailla miukumassa, mutta Sissiä ei näkynyt missään. Huoletti. Mutta äsken kävin vielä kissittelemässä ulkona ja sieltähän se tuli kuin tulikin tupaan saamaan herkkuruokaa. Kiitos eläinystävistä.

Tähän on vielä lisättävä, että kun Saara kuoli nuorena auto-onnettomuudessa, hänen rakas kissansa Sulo lopetti syömisen ja kuoli suruun. Eläimet osaavat kaivata ja rakastaa.